Kävimme katsomassa elokuvan ”Prinsessa”, jonka tarina pohjaa tositapahtumiin ja todelliseen henkilöön. Prinsessa, porvarilliselta nimeltään Anna Lappalainen (1896–1988), oli ihmisenä ja ilmiönä ainutlaatuinen tapaus. Hän vietti elämästään yli 50 vuotta potilaana Tuusulan Kellokosken mielisairaalassa – mitä voidaan hyvällä syyllä pitää peräti hänen elämäntyönään. Vuosien saatossa valovoimainen ja rakastettava persoona, Kellokosken prinsessa hoveineen, sai osakseen ihailua ja kunnioitusta niin potilastovereilta, hoitohenkilökunnalta kuin koko ympäröivältä kyläyhteisöltäkin. Tätä todistaa osaltaan vuonna 1995 Kellokosken sairaalan puistoon pystytetty Prinsessan muistomonumentti.”  

Elokuva oli koskettava! Kamalakin: Lobotomia oli sallittu 1940 - 60-luvulla Suomessa. Lobotomiassa otsalohkojen yhteydet taemmas aivoihin katkaistiin. Kirurgiset toimenpiteet edellyttivät Suomessa 1950-luvulla yleensä potilaan suostumusta. Lobotomiaan suostumusta ei kuitenkaan kysytty. 1950-luvulla suurin osa Suomen mielisairaaloista leikkautti potilaitaan. Eniten leikattiin skitsofreniaan ja toiseksi eniten maanis-depressiivisyyteen sairastuneita.
 
Elokuvateatterin aulassa oli vanha filmiprojektori.
Hiihdimme tänään taas parikymmentä kilometriä aamupäivällä, jolloin latu oli juuri ajettu ja loistavassa luistavassa kunnossa.  Iltapäivällä jo satoikin vettä ja räntää.
Valon päivä. Valo-nimi viittaa valoisuuteen ja varmaan sitä odotettiin niiltä pojilta, joille se on annettu. Vaikka tänään olikin harmaa ja sumuinen päivä, niin valoaika lisääntyy päivä päivältä – kesäaikaan ei ole enää kahta kuukauttakaan.