Hiihtoreitillä on monenlaisia kylttejä.  Yksi näistä kertoo yksiselitteisesti, että koirilla ei ole asiaa talvisaikana kuntoreitille eli hiihtoladulle. Koirien kuljettajat eivät kuitenkaan sitä huomioi, vaan kävelevät itsekin laduilla ja antavat koiriensa tehdä myös latu-uralle jätöksiään. Ei tunnu kivalta. Muutama päivä sitten oli paikallisradiossa juttua laduilla kävelemisestäkin.  Jotkut olivat sitä mieltä, että kyllä niin luistelubaana kuin latu kuuluu myös kävelijöille - itse olen toista mieltä: Nämä muutamat talvikuukaudet voisi antaa tilaa  hiihtäjille ja tulla mukaan itsekin hiihtämään kävelemisen sijaan.

Parikymmentä kilometriä hiihdimme tänäänkin. Ilma oli hyvä, kahdeksisen astetta pakkasta vain ja luistava keli. Tosin sukseni luistivat myös hyvin taaksepäinkin, mutta tasatahtia sauvomalla pääsi kyllä hyvin eteenpäin tai sitten luistelubaanalla ei-luistellen. Alamäet luistivat hyvin. Oli mukavaa olla ulkona.

Iltapäivällä tulivat lapsenlapset äitinsä kanssa viikonloppua viettämään. Isä jäi kotiin, jotta sai rauhassa korjata autoaan katsatuskuntoon.Monenlaista vauhtia olikin tänään pienten kanssa: hakka oli pitkästä aikaa käytössä ja monet soittimet, joten ääntä riitti - ihan mukavaa pitkästä aikaa - ja pelasimme unoakin monen monta peliä. Ja pyörivä keinutuoli oli vauhdissa niin että ihan pyörrytti...

Paistoimme vohveleita ja ne maistuivat koko joukolle päärynähillon ja  aurinkohillon = kurpitsahillon kera.Vohvelitaikina oli taas aivan yksinkertainen: 5 dl vehnäjauhoja, 2 tl leivinjauhetta, 2 tl vaniljasokeria, 1/2 tl suolaa, 1/2 dl rypsiöljyä ja vettä niin paljon, että tuli sopivan löysä taikina. Pakasteesta olisi voinut ottaa marjojakin, mutta tänään oli hillopäivä lasten mieleen.

"Herraasi luota aina,
hän johtaa parhaiten
niin menestyksen päivät
kuin päivät murheitten.
Ei itku, huoli auta,
odota Jumalaa.
Myös ristin antaessaan
hän siunaa, rakastaa.
" (Virsi 379:2)