Eilen kävimme mökillä. Telkkä oli palannut talvireissuiltaan ja uiskenteli mökin rannassa katiskan tienoilla kai saalistamassa. Vesille teki minunkin mieleni. Kannoin vettä marjapensaille ja omenapuulle, koska ei ole mökillä satanut koko keväänä lumien lähdön jälkeen ja lannoitteet olivat näin vielä imeytymättä.

Pihlaja-angervo oli alkanut jo ihan rehottaa ja leviää enemmänkin kuin olisi tarpeellista. Tämän alun olen tuonut vuosia sitten Karjalasta mummoni syntymäkodin paikalta.

Mökin pihalta löytyi korvasienikin, jota tosin en poiminut. Myyrien touhuja näkyi paljon ja paljon niitä siellä on, vaikka paikka on metsäinen. Joka ainoan marjapensaankin luona ne olivat kaivaneet kolojaan ja käytäviään.

Viime kerralla jätimme katiskan järveen ja nyt saimme ahvenia yli 50 kappaletta, joista pienimmät heitimme takaisin järveen. Katiskasta löytyi myös yksi rapu, joka pääsi myös  takaisin veteen.

Etupihalla pienet narsissit ovat kukkineet jo pitkään, mutta isommat odottelevat vielä aukeamistaan.

Kimalainen tutkistelee vuorenkilven kukan antia.

Mustikat kukkivat jo piharinteessä.

Sisällä mökissä ovat kesävieraina taas joulutähtemme, jotka ovat alkaneet nyt kukkia.

Kun mies oli perannut kalat ja minä olin lastannut peräkärryllisen pöllejä kotiin halottaviksi, niin lähdimme kotiin emmekä jääneet yöksi mökille, kuten olimme aikoneet. Risumummon hommat jäivät siellä myöhempään ajankohtaan.

Sitten yllättäen puoli yötä  kuluikin poliklinikalla tutkimuksissa.

Jotain hyvääkin siitä seurasi: Sain  taas yhdet sukat valmiiksi. Aloittelin myös yöllä uutta paria, jota neuloin ahkerasti tänäänkin  polilla.

Eiköhän tämä tästä parane, kun lääkkeet alkavat tehota.

Raamatun sana tänään: "Herra on avuttomien suojelija. Kun voimani uupuivat, hän tuli avukseni. Nyt olen saanut rauhan, Herra piti minusta huolen." (Psalmi 116:6-7)