Olen lueskellut Risto Kormilaisen kirjaa Myötäkäymisiä. Kun elämässä on vastoinkäymisiä, niin voi löyttää myös niistäkin hyviä asioita. Usein hankalien asioiden kautta löytyy hyvää ja tärkeää. Risto Kormilainen pohtii kirjassaan, että välillä Jumala tuntuu toimivan umpimähkäisesti ja elämä kohtelee meitä ja läheisiä epäreilusti. Ei meidän ajatustemme mukaisesti.

Kirjassaan Kormilainen kertoo mm. raamatunkohdasta, psalmista 31:4: "Sinä olet minun  kallioni ja pakopaikkani." Jumala on kallio ja turvapaikka. Heittelehdimme kuin hento alus myrskyn kourissa  (myrskyää parhaillaankin). Voisiko Jumala auttaa? Rukous! Ehkä sen kautta tulee voimavaroja selvittää asioita ja päästä siedettävään ratkaisuun. Kaikkein vaikeimpiinkin asioihin löytyy aina ratkaisu, ei ehkä sellainen, jota ajattelemme toivomme, mutta ratkaisu. Jumala on turvapaikka, olivat asiat miten solmussa tahansa.

Meillä on monenlaisia joulukukkia. Tässä muutama: Valkoinen orkidea.

Valkoinen hyasintti.

Punainen pelargonia. Siis jopa nyt talvella ne pelargoniat, jotka ovat verannalla, kukkivat. Myös vanhat edellisvuotiset joulutähdet alkavat taas punastua ylälehdistään. Mies osaa hoitaa hyvin kukkiamme.

Tänään on kolmas joulupäivä. Joulukuun 27. päivä on vanhan ajan lopulta asti omistettu apostoli Johannekselle, joka kirkon perinteessä on samaistettu neljännen evankeliumin kirjoittajaan. Johanneksen päivän sijoittaminen joulunpyhiin johtunee siitä, että Johanneksen evankeliumin alku julistaa Sanan lihaksituloa. Johannes korostaa Jumalan rakkautta ihmisiä kohtaan. Tämä rakkaus on tullut ilmi Jeesuksen syntymässä. Jumalan rakkaus velvoittaa kristityt rakastamaan toisiaan.

"Oi iloitkaa, te kristityt,
veisatkaa hartain mielin
kiitosta Jumalalle nyt
niin sydämin kuin kielin
suuresta rakkaudesta,
kun antanut hän armonsa
on meille Kristuksessa.
" (Virsi 261:1)