Eilen aamulla lähdimme mökille. Matkalla vierailimme sukulaistalossa ja saimme ainakin kuutta eri lajia luumupuiden alkuja sekä kriikunankin alkua ja Mooseksen palavan pensaan juuria. Luumuja oli isoja ja pieniä, keltaisia, punaisia ja sinisiä ja kriikunoitakin ainakin paria lajia kasvoi tuossa kyläpaikassa. Kiva oli niitä vielä maistellakin.

Mökille sitten pitkin ja poikin noita alkuja istuttelimme ja suurinpiirtein puolet veimme kotipuutarhaankin. Saa nyt nähdä, mitä jänikset niistä ensi talvena arvelevat! Tuomenoksilla niitä voinee suojella ja parsanvarretkin kuulemma pitävät nuo nautiskelijat poissa.

Mökillä kävimme taas sienessä. Saimme kolme ämpärillistä suppilovahveroita (seassa oli tosin hieman mustia torvisieniä ja kantarelleja) sekä mies taas haki ämpärillisen haapasieniä ja karvalaukkuja suolasieniksi:

Talveksi löytyy kohta ruokaa kellarista yllin kyllin.

Sienimetsässä lähellä mökkiä näin ison ison ulostekasan, vaan en tiedä, minkä eläimen tuotos se oli. Kokonaisia puolukoita oli eläin hotkinut. Karhu? Kettu? Supikoira?

Mökillä kukki vielä hortensiakin.

Muuten siellä näytti jo syksyiseltä. Pari joutsenta oli järvellä. Järven vesi oli vielä 16-asteista. Uimassa kävimme toki vain saunasta tällä kerralla, mutta useamman kerran...

Tänään lasten kanssa touhusimme ja noudimme puutarhasta kaikki loput talvikurpitsat pois. Isoin oli kasvanut aitaan kiinni ja se painoi 13,5 kg, seuraava 12,5 kg ja pienin oli vähän yli kolmikiloinen. Isoin pitää heti säilöä, toiset voinevat odotella vielä jonkin aikaa.

Päivällä keitin kesäkurpitsa-kardemummahilloa ja lisäksi raastoin monitoimikoneella ison joukon kesäkurpitsoja hienoksi raasteeksi ja pakastin ne tulevaa käyttöä varten niin soppien kuin leipienkin pohja-aineksiksi. Kesäkurpitsahilloon laitoin pari desiä vettä, desin verran sitruunamehua, noin viisi litraa raakaa kesäkurpitsaa, teelusikallisen kardemummaa ja kilon verran, vähän yli sokeria (keittelin pitkään) sekä lopuksi puoli pussillista melatiinia sokeriin sekoitettuna.

Pieni hieno mies löysi vadelmia vielä puutarhasta, kun pappa oli laitellut vadelmanvarsien luo luumupuun alun.

Pienen hienon miehen ja pikkusisaren kanssa seurasimme, kun vihdoin asfalttikone ja jyrä ja asfalttia tuova auto tulivat tänään ja laittoivat asfaltin loppuosaan tietä. Olipa katsomista ja kotiin kertomista! Nyt kyllä tarkkaan pidimme vaaria, etteivät lapset juoksennelleet tuoreeseen asfalttiin kuten kesällä kävi.

Illalla, kun pienet oli jo haettu kotiinsa, kävimme sauvakävelylenkillä jumpparyhmämme kanssa. Koulun sali, missä normaalisti olemme, oli varattu ylioppilaskirjoituksia varten ja niin sitten sateessa raikkaassa hapekkaassa ilmassa lenkkeilimme ja teimme hyviä venytysharjoituksia.