Rauhallinen sunnuntaipäivä. Olo on molemmilla edelleen flunssainen. Olen kuunnellut aamupäivällä jumalanpalveluksen radiosta ja sitten lueskellut niin eilisiä sanomalehtiä kuin muutakin. Olen selaillut edelleen pappismatrikkelia silloin tällöin.

 
Lukaisin myös läpi Olli Seppälän kokoaman ja Toni Brantbergin kuvittaman Da Vitsi-koodi-kirjan, joka on Kirjapajan Sakastissa nauretaan sarjan viidentenä teoksena.  Tässä yksi näyte:
”Kirkkoherra luki Da Vinci-koodin ja kauhistui. Hänestä kirja antoi aivan väärän kuvan Jeesuksesta ja historiallisista tapahtumista. Vielä enemmän kirkkoherran kauhistui, kun näki kirjan paikallisessa kirjastossa. Hän valitteli onnetonta tilannetta työntekijöiden kokouksessa.
 – Eksytys on kaikkien ulottuvilla, kirkkoherra huokaili. 
Silloin kanttori tokaisi: – Minä voin hoitaa asian. Menen kirjastoon ja siirrän kirjan kahden Raamatun väliin. – Miksi ihmeessä, kirkkoherra kummeksui.
– Silloin kukaan ei löydä sitä koskaan.
 
tai:
 – Mitä lausetta et kuule kirkossa koskaan?
  –  ?
  – On minun vuoroni istua etupenkissä.
 
"Oi Herra kaikkivaltias,
maailman olet luonut
ja meille, Isä laupias,
niin paljon hyvää suonut.
Tahtosi auta täyttämään,
lahjasi kalliit käyttämään
vastuullisesti aina. " (Virsi 460:1)