Aamulla aikaisin lähdimme kotoa parin tunnin yöunien jalkeen. Mies toi autolla bussipysakille tavarat ja vei auton kotiin. Bussi tuli ja matkasimme ryhmämme mukana lentokentalle. Meitä matkalaisia oli sitten Pécsissä18 osastomme Suomi-Unkari seuran jäseniä.

Helsingistä lensimme Budapestiin,

jossa meita odottivat meillä olleet viimekesäiset vieraamme

riisipiirakoiden ja vesipullojen kanssa.

Tavarat lastattiin bussiin ja sinne mekin siirryimme ja lähdimme matkaan. Unkarissahan ei ole ollenkaan maan sisäisiä lentoja, mutta maa on hyvin pieni ja etäisyydet ovat pisimmilläänkin vain muutaman tunnin mittaisia. Teiden kunto on kohtalaisen hyvä.

Taukopaikalla näimme leipäauton, jossa leivät olivat aivan paljaina laatikoissaan. Menisiköhän tuo Suomen terveystarkastajien tarkastuksessa läpi?  

Bussi kuljetti Pécsiin mm. kauniiden auringonkukkapeltojen poikki Tonavan varrelle Dunaföldvariin kalakeitolle ja tauolle.

"Tonava kaunoinen..." Tuon sillan kupeessa oli ruokapaikkamme, kalaravintola Halászcsárda.

Saimme eturuoaksi kalakeittoa.

Pääruoaksi oli pastaa, jonka päällä oli rahkantapaista kotijuustoa ja paistettua silavaa.

Matkalla saimme paperikassin, jossa oli kaulaan ripustettavaksi keramiikasta tehty nimikirjainlaatta jokaiselle omansa. Näin meidät oli sitten hyvä tunnistaa! Kassissa oli myös Pécsin kartta ja esitteitä.

Perille Pécsiin pääsimme puoli kuuden maissa kunniakonsulin omistaman ravintolaan. Suomella on Pécsissä kunniakonsulaatti. Kunniakonsuli on György Kator. Olimme Pécsin Unkari-Suomi seuran vieraina ja majoituimme yksityiskoteihin. Pécsin Unkari-Suomi seura on perustettu 1974. Suomi-Unkari Seura on aktiivinen kulttuurijärjestö, jonka toiminta painottuu kielisukulaisuuteen ja kulttuuriyhteyksiin. Aluksi puheenjohtajana oli Tivadar Csorba, sitten Tamás Márk (1983-84), József Végh (1984-2004), Károly Tóth (2005-06) ja Anja Haaparanta (2007-). Anja Haaparanta toimi nyt oppaanamme ja osin kielenopettajanammekin.

Pécs on Unkarin eteläisimmän läänin Baranyan keskus. Kaupungin eteläosa on tasankoa ja pohjoisosa ulottuu Mecsek-vuoriston rinteille ja laaksoihin. Tänä vuonna Pècs on yksi Euroopan kulttuuripääkaupungeista.  Se on Unkarin viidenneksi suurin kaupunki, jossa on nykyään noin 200 000 asukasta.

 

Meidät vastaanotettiin hienosti ja

pääsimme asuinperheemme luo. Suihku ja ateria ja illalla kävimme vielä kävelylla raunioilla ja vapaudenpatsaan luona katselimme Pécsin valoja.

Monin paikoin Unkarissa näimme tämän (peukalon) sormenkynsipatsaan, johon tutustuimme jo ensimmäisenä iltana ensimmäisen kerran.

Tästä patsaasta emme päässeet selville, mitä se esittää tai kuka sen on valmistanut. Ihan kuin alastomia ihmisiä eri asennoissa olisi siinä kuvattu.

Linnan rauniot.

Moderni Kristus-patsas kahdelta suunnalta kuvattuna Havihegyllä.

Patsaan lähellä on lumivalkoinen kappeli, joka on rakennettu vuonna 1690 muistoksi. Perinnekertomuksen mukaan Pécsin asukkaat olivat kantaneet  käsissään vuorelle kaikki rakennusmateriaalit.

Usein kuljettajanamme toimi perheen tytär, joka ajoi autoa todella hyvin nuoresta iästään huolimatta.