Aamulla saimme nukkua hieman pidempään kuin aikaisemmin ja pääsimme aamu-uinnille virkistävään Vuorijärveen.  Hyvän aamupuuron ja muun aamiaisen jälkeen lähdimme vaeltamaan.

Ensimmäinen koetus oli tuo iso mäki, minkä edellisenä päivänä tulimme alas majoitusmökeillemme, nyt se piti kävellä ylös. Jatkoimme tietä myöten jonkin matkaa ja noin kilometrin kuluttua tuli ensimmäinen Pyhien Polkujen kilometritolppa.

 

Se kertoi, että perille on enää 12 kilometriä. Näitä tolppia on sitten siellä täällä matkan varrella kilometrein merkittynä. Oranssinkeltaiset tolppien päät muuten kertovat tästä reitistä. Reitin loppuosa onkin merkitty jo valmiiksi. 

Tästä lähtien olivat tolpat merkkeinä metsässä. Ja pian saavuimme Hoorepin laavulle, jossa taukoilimme hetken.

Edellisenä päivänä kohtasimme ruskean vaskitsan, nyt vaalean.

Saniaisten seassakin tarvoimme.

Naavakuusiakin kohtasimme.

Koskenkohinaa kuuntelimme

Koskitaipaleen Pyhän jyssäyksen sillalla. Tuon sillan ovat kyläläiset rakentaneet vaelluksia varten.

Taimikon reunaa askelsimme.

 

Hanhijärven kylän kylätoimikunta kahvitti meidät uudella kahvipaikalla, joka oli valmistunut vasta helatorstaiksi. Ja ehtoisa emäntä hoiteli meille niin kahvit, mehut kuin syötävätkin tänne järven rannalle. Täällä oli hyvä hoidella ja teipata kipeitä varpaita ja niin kestetiin loppumatka.

Oli mukava kuunnella, kun juuri  syntynyt Duo esitti meille "Laps olen köyhän kauniin Karjalan nyt vaikka vierahissa vaellan. Siell äiti tuuditti mun kehtoain ja laulut Laatokan ma kuulla sain..."

Viimeiset kolme kilometriä patikoimme metsäpolkuja pitkin.

Perillä Enonkoskella: 75 kilometriä takana. Tämä kosken ylittävä yksiaukkoinen kiviholvisilta on rakennettu 1900 luvun alussa läheisiltä pelloilta kerätyistä liuskeisista kivistä.

 

Perilletulon autuus ja sauna ja suihku! Tähän Kievari Enonhoviin majoituimme ja saimme myös maittavan päivällisen. Auringonpaahde oli tänään aikamoinen eli vaativa sää kaikin puolin.  Onneksi jossakin kohdin järveltä tuuli. Vaikka matka ei ollut pitkä ja olimme jo kahdne paikkeilla perillä, niin väsyneitä olimme.

Kyynelniemen hautausmaallakin kävin viemässä kukkasen haudalle.

 

Taksilla ja lossilla kuljimme Ihamaniemelle Enonkosken luterilaiseen luostariin illaksi. Luostarissa tapasimme myös soutukaverimme, joka oli tullut kaimoineen viikoksi vapaaehtoistyöhön luostariin. Luostariyhteisön johtaja otti meidät ystävällisesti vastaan, kertoi meille luostarista ja johdatti meidät iltapalveluun. Sen jälkeen saimme hyvää viinimarjanlehtiteetä tykötarpeineen. Ilta kului myös palautepalaverissa.

Enonkosken luostariyhteisön peruspäivärytmi rakentuu kolmen hetkipalvelun ympärille Pyhän Kolminaisuuden kappelissa. Hetkipalvelut pidetään päivittäin klo 8.30, 12.00 ja 18.00. Hetkipalvelut ovat avoimia kaikille. Hetkipalveluiden lisäksi päivää luostariyhteisössä rytmittävät yhteiset ateriat ja työnteko.

Luostarin alttaritaulu on valmistettu juurenkappaleesta ja hartsista.

Paluumatkalla luostarista lipui proomu Hanhivirran lossin ohitse.

Viinimarjanlehtiteen valmistus: Kattilaan kolmasosa kattilallista viinimarjanlehtiä, kiehuvaa vettä kattilallinen, haudutetaan miedolla lämmöllä noin tunti.