Aurinko lämmitti ja tuuli kävi, mutta hiihtoretkipäivä oli hieno: viisi tuntia ja viisitoista minuuttia ja kolmisenkymmentä kilometriä ja kymmenen järven kautta hiihdimme ja kahdella laavulla pidimme taukoa.

Matkan varrella näkyi pupusten aikaansaamaa: olivat syöneet kaadetusta haavasta kuorta.
 
Erään järven rannalla oli telkälle ja pikkulinnuille ripustettuja pönttöjä.
 
Aurinko oli lämmittänyt eräällä rannalla hyvän istumapaikankin.
 
 
Laavulla oli hyvä pitää kunnon evästauko.
 
Meillä oli mukana repussa puitakin ja niin saimme nuotion, jossa makkaranpaisto kävi kätevästi, koska laavulla oli teline valmiina.
 
Sinne se laavu jäi odottelemaan toisia kävijöitä.
 
Laskimme mäkeä ja tuli yhteentörmäys ja niinhän siinä kävi, että maassa makasimme sukset solmussa.
 
Muurahaispesän päältäkin oli jo lunta sulanut - kevät tulee!
 
 
Majavat olivat rakentaneet padon tämän järven laskuojalle aikanaan ja niin puut olivat kuolleet...
 
Padon luona oli sulaa, vesi pulppusi alas puroon/laskuojaan.
 
Toinen laavu oli lähempänä asutusta ja sinne on hyvä polku kulkea. Melkein siitä lähtien pääsimmekin sitten latuja pitkin hiihtelemään kotiin asti. Tosin seuraavalla järvellä oli mukavampi hiihtää muualla kuin valmiilla jäisellä ladulla. Metsässä kulkevat valmiit ladut olivat saaneet neulaspeitettä, joten luistelubaanalla oli helpompi hiihtää.
 
Raamatun sana tänään: ” Herra antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet, ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.” (Psalmi 91:11-12)