Palautin kirjastoon ison pinon kirjoja, monia sisustuskirjojakin, lähinnä verhoista ja niiden malleista. Luin pari päivää sitten myös Rauhaa etsimässä, maahanmuuttajan, somalialaisnaisen Amran Mohamed Ahmedin, tarinan hänen elämästään ja kokemuksistaan niin ennen Suomeen tuloa kuin sitten Suomessa. Koskettavaa.
Pihatyöt alkavat olla vauhdissa. On ollut lämmintä ja aurinkoista. Mies on haravoinut pitkin päivää, minäkin jonkin aikaa. Veimme myös peräkärryn hevostalleille, josta sitten saamme sen hakea täynnä lantaa. Hevosenlantaa tarvitsemme puutarhaan lannoitteeksi. Se on hyvää esimerkiksi kurpitsapenkin pohjalle.
Tänään oli taas lähetyspiiripäivä. Kristittyjä vainotaan eri puolilla maailmaa. Tutustuimme Iranin kristittyjen elämään. Heilläkään ei ole helppoa.
Käväisin hetken potkimassa palloa pienen hienon miehen kanssa ja juttelemassa hänen äitinsä kanssa. Pikkusisko oli päiväunillaan. Ja kissakin makoili lämpimällä kivetyksellä.

Käenrieskakin kukkii pihan rinteessä isoina mättäinä.

Pääsiäispäivää seuraavana kahdeksan päivän jaksona on jo 200-300-luvulta lähtien pidetty päivittäin jumalanpalvelus, jossa on luettu kertomuksia ylösnousseen Vapahtajan ilmestymisestä oppilailleen. Keskeisenä aiheena on vaeltaminen uudessa elämässä, valossa. Nykyään nämä päivittäiset jumalanpalvelukset pääsiäisviikolla eli pääsiäisen jälkeisellä viikolla ovat jääneet vähemmälle, vaikka kirkkokäsikirjassa on kyllä viikon jokaiselle päivälle omat tekstinsä.

Tämän päivän Raamatun sana on "Laulakaa Herralle, ylistäkää hänen nimeään! Kertokaa päivästä päivään ilosanomaa hänen avustaan." (Psalmi 96:2)