Tänään olen tehnyt edes pienen kävelyn pitkästä aikaa – hiihtämään en ole vielä uskaltautunut, vaikka mies tänäänkin kävi latuja viilettämässä. Kävelin näet aamulla pienen hienon miehen kotiin ja hain kävellen hänet ja pikkusisaren meille muutamaksi tunniksi. Toinen oli vaunuissa ja toinen pulkassa.

 
Tavallista vilkasta touhua meillä oli pitkin päivää. Iloitsen, kun molemmille kelpaa hyvin ihan tavallinen ruoka. Teinkin porkkanaleipää leipäkoneella aamuksi ja sepä kelpasi myös molemmille pienille. Isompi ilmoitti: leipää, paljon voita ja kaksi palaa juustoa kiitos! ja moneen kertaan tuo sama maidon kera – marjapuuroa emme sitten kerinneetkään syödä, kun vanhemmat jo tulivat hakemaan pienensä pois!
 
Iltasella olin tämän vuoden ensimmäisellä jouluaterialla. Oli ilo olla yhdessä, laulaa joululauluja ja jutella ja nauttia hyvästä ruoasta. Kun jouluruokia en ole tänä joulunalusaikana aikaisemmin syönyt, niin nämä maistuivat tänään hyvin.
Näin joulun alla tulee niin paljon kaikenlaista mainospostia, ettei niitä jaksa edes avata, saatikka sitten tarkemmin tutkia. Postinkulku on niiden takia paljon myöhäisemmässä kuin tavallisesti, koska meille ne tulevat päiväpostin mukana. Entäpä jos laittaisin ne kaikki samaan pinkkaan ja jouluaattona sitten mittaisin, kuinka korkeaksi pinkka tuli – roskaa!? No, talonmies ei kyllä edes tuollaista kiiltäväpintaista paperia kelpuuta saunan uuniin. Siis pitänee kantaa ne lehtiroskikseen asti.
Mitä joulu oli esimerkiksi 1960-luvulla? Ei ollut tätä kamalaa ostamisen vimmaa. Tehtiin itse, ostettiin vain tarpeellista lahjoiksi kuten kirjoja ja vaatteita ja niitäkin sitten vain tietty määrä eikä siten tullut jätettäkään kovin paljon.