Luin eilen Eeva-Liisa Syrjän muistelmia lähinnä lapsuudestaan Laajoille hiekoille Hän vie minut lepäämään. Hän kertoi kokemuksistaan lähetyslapsena Ambomaalla ja sitten siitä, miltä tuntui jäädä kotimaahan, kun isä ja äiti lähtivät uudelleen lähetystyöhön ja kaksi vanhempaa lasta jätettiin kotimaahan tädin ja mummon hoiviin. Hän kertoi myös, mitä se on vaikuttanut hänen koko elämäänsä. Hän vertasi kokemuksiaan Hilja Haahden kirjoittamaan romaaniin (Maksoi mitä maksoi vuonna 1944), joka oli kai saanut vaikutteita juuri heistä ja muista kotimaahan jätetyistä lähetyslapsista.
Mökillä sitä vasta lunta olikin! Ja uutta tiputteli. Autolta kuljimme lumessa polkua siihen tallaten mökille. Mies lähti tallomaan heti alas rantaan ja kolasi saunan katolta lumet. Lämmitin mökkiä ja laitoin hieman ruokaa. Käväisin kaivamassa polun mökiltä vajalle ja mies kolasi mökinkin katon lumet pois.
nyt tiesi, tarpeesi
ja Herran huomaan kanna
surusi, murheesi.
Hän, joka sinut loi,
sinulle hengen soi,
tarpeesi kaikki tietää.
Hän auttaa tahtoo, voi.”