Aamulla otimme ohrapuuron uunista ja

se oli kypsynyt yön aikana punertavan maistuvaksi.

Lähdimme mökille, jossa kaadoimme isonison koivun, jossa riitti pölleiksi sahaamista ja pöllien kantoa (Harmittelin, kun en ottanut askelmittaria mukaan!).

Aikamoinen kasa niitä tulikin.

Poltimme risut samantien.

Tuli lämmitti oksia, niin että silmut tulivat jo hiirenkorvillekin.

Nuotion hiilloksella paistuivat makkarat.

Saimme pojalta pilkkivehkeet ja niin oli kokeiltava tänään pilkkimistäkin.

Päivän ensimmäinen ahven.

Oli hankikanne ja niin oli helppoa kävellä jäällä ja piha-alueellakin.

Mökillä oli ollut rauhallista. Ei talven aikana ole ollut paljoa liikehdintää sielläpäin. Jäälläkin näkyi vain yhdet suksenjäljet ja kai joku oli kävellen aikaisemmin käynyt lähistöllä pilkillä. Pihapiiri oli koskematon, eivät edes pupuset olleet vierailleet - myyrien töitä ei vielä näkynyt. Huussissa olivat hiiret mellastaneet ja turpeita levitelleet, mutta saaneet samalla rotanmyrkkyäkin ateriakseen. Niillä on jännä tapa peittää rotanmyrkkyastiaa lehdillä...

Kotiin päästiin jo raukeina illalla ja saunaan pesemään savunhajut ja noet pois tukasta ja ihosta.

Raamatun sana tänään: "Me katsomme odottaen Herraan, Jumalaamme, kunnes hän armahtaa meitä." (Psalmi 123:2)