Loppiaisena vietetään monissa seurakunnissa kokoontumisia lähetystyön merkeissä. Niin meilläkin. Seurakunnassamme oli nimikkolähetin tulojuhla. Hänen työkautensa päättyi ja hän tuli  Suomeen ainakin joksikin aikaa. Saimme kuulla hänen työstään vaikeissa oloissa, joissa ei aina voinut lähteä edes ulos päiväkausiin. Onneksi nykyään sentään toimii internet, jonka kautta voi tehdä työtäkin ja olla yhteyksissä. 

Loppiaisen suomenkielinen nimi on peräisin 1600-luvulta, ja se tarkoittaa joulun pyhien loppumista. Loppiainen on kristikunnan vanhimpia juhlia, vanhempi kuin joulu. Loppiainen vakiintui jo 200-luvulla, jolloin sitä vietettiin Jeesuksen syntymäjuhlana. Juhlan ajankohdaksi tuli siihen aikaan 6.1. vastapainoksi 5.1. vietetylle pakanalliselle aurinkojuhlalle. Loppiaista saatetaan vielä nykyään sanoa vanhaksi jouluksi.Varhaisella keskiajalla loppiaisen aiheeksi tuli kertomus idän tietäjistä, jotka tulivat osoittamaan kunnioitustaan juuri syntyneelle juutalaisten kuninkaalle. Tietäjät olivat vieraiden kansojen edustajia. Tämä osoittaa, että Kristus on valo kaikille maailman kansoille. Näin loppiainen muistuttaa kirkon lähetystehtävästä. Joulun sanoma kuuluu kaikille.

Raamattu ei kerro tietäjien lukumäärää, mutta jo varhain kirkossa vakiintui tietäjien määräksi kolme. Tämä uskomus perustuu todennäköisesti evankeliumien mainitsemiin kolmeen lahjaan: kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Kulta kuvasi Kristuksen kuninkuutta ja lahjanantajan rakkautta, suitsuke liittyy rukoukseen ja pappeuteen sekä mirhaa, jota käytettiin hyvänä hajusteena ja lääkkeenä. Myöhemmin vakiintui myös käsitys, että tietäjät olivat kuninkaita.
Raamatun sana tänään loppiaisena: "Jeesus sanoo: "Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen." (Johanneksen evankeliumi 12:46)