Ensimmäinen adventti. Kirkossa lauloimme tänään myös virren yksi eli Hoosiannan:
”Hoosianna, Daavidin Poika,
kiitetty olkoon hän!
Kiitetty Daavidin Poika,
joka tulee Herran nimeen.
Hoosianna, hoosianna,
hoosianna, hoosianna!
Kiitetty Daavidin Poika,
joka tulee Herran nimeen.”
 
Olin seurakuntamme jumalanpalveluksessa nelivuotiaan ja äitinsä kanssa. Nelivuotias kuunteli ja katseli tarkkaavaisesti koko messun ajan. Erityisesti urkujen ääni kiinnosti. Kirkossa oli muutenkin paljon katseltavaa: adventtikynttilä, kastetuille ja kuolleille sytytetyt kynttilät, maalaukset, koristelut, lamput ja tietysti messu itsessään ja ehtoollispöytään siunattavaksi pääseminen.
 
Iltapäivän alussa lapsenlapset lähtivät jo kotiaan kohti, jotta saivat matkustaa päivänvalossa ja toisaalta matkan aikana oli nukkua päiväunet. Ulkona oli niin kylmää, että ulkoleikit jäivät tänään leikkimättä, kun pakkanen kiristyi päivän mittaan ja illalla oli jo parikymmentä astetta.
 
Illalla oli tosin taas pelipäivä: Lentopalloa pelasimme innolla kaikki vaivaisetkin, mitä kullakin, käsi, jalka, niska… Ei auta jäädä kotiin potemaan – podetaan sitten tarvittaessa maanantaisin!