Tämän pyhäpäivän kirkollinen aihe on kiitollisuus ja kiittämättömyys. Jeesus teki hyvää erityisesti muiden hylkäämille ihmisille. Niistä ihmisistä, joita hän auttoi, vain harvat palasivat kiittämään häntä ja tunnustamaan uskonsa häneen. Tänään jumalanpalveluksessa kerättiin messuun tulijoilta kiitosaiheita. Saarnan keskellä niitä sitten luin. Ja kiitosaiheita riitti paljon ja paljon oli myös kirjoittamatta… mistä sinä haluaisit tänään kiittää?

 
Alttarin edessä oli myös kori, jossa oli kiitos syksyn sadosta: porkkanoita, palsternakkaa, punajuuria, maustekasveja, kukkia, omenahilloa, viinimarjamehua, kesäkurpitsaa, kurkkua, tomaattia, omenoita ja päärynöitä.
Päivän psalmiteksti: ”Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä.
Iäti kestää hänen armonsa.
        Kiittäkää jumalien Jumalaa!
        Iäti kestää hänen armonsa.
Kiittäkää valtiaitten valtiasta!
Iäti kestää hänen armonsa.
        Hän yksin tekee suuria ihmetekoja.
        Iäti kestää hänen armonsa!
Hän on taitavalla kädellään tehnyt taivaan.
Iäti kestää hänen armonsa!
        Hän on levittänyt maan vetten päälle.
        Iäti kestää hänen armonsa!
Hän on tehnyt suuret valot.
Iäti kestää hänen armonsa!
        Hän teki auringon hallitsemaan päivää.
        Iäti kestää hänen armonsa!
Hän teki kuun ja tähdet hallitsemaan yötä.
Iäti kestää hänen armonsa!
        Hän antaa ravinnon kaikille luoduille.
        Iäti kestää hänen armonsa!
Kiittäkää taivaan Jumalaa!
Iäti kestää hänen armonsa!”
(Psalmi 136:1-9, 25-26)
 
Messusta kiirehdin vihkikeskusteluun ja vihkiharjoituksiin mökkipaikkakunnalle. Mökille en tosin ehtinyt tänään, kun lentopallopeli alkaakin nyt sisäpelikautena jo klo 17.