Lahdosta on kulunut kaksi viikkoa ja paivaa vaille kaksi viikkoa olemme kulkeneet paiva kerrallaan ja kilometri kerrallaan caminoa. Alkupaivat olivat aurinkoisia ja kuivia, nyt tanaan ei satanut, muttei juuri paistanutkaan kulkiessamme Carrion de los Condesista Terradillos de Templarioksen majapaikkaan eli albergueen. Taalla tassa kylassa ei ole kauppaa eika muutakaan, mutta tama majapaikka myy illallisen ja aamiaisen ja pihassa on oma kauppakin eli kai aika kallis siihen nahden, mita sielta saa ja mita muualla. Pyykkipaikkakin pihalla oli janna: kaivosta pumpattiin vetta vateihin ja ainahan taalla naissa paikoissa kasipyykki pestaan kylmalla vedella.  -Jotkut nakyivat kylla tanaankin pesevan sukkiaan ym. pesutilojen lavuaareissa, mutta sallittua se ei ole. Pyykit ovat kuitenkin kuivumassa, silla teimme yhdessa hommaa: mina pesin ja mies huuhtoi ja kiersi hyvilla kasivoimillaan niin kuivaksi kuin mahdollista nuo sukat, kalsarit, liivit ja paidat.

Aina peregrino-menuun kuului leipää, viiniä ja vettä alkuruoan, pääruoan ja jälkiruoan lisäksi.

Kuljimme aamusta 17 kilometria ilman oikeastaan mitaan. Pitkia suoria peltoaukeita. Ensimmaiset viisi kilometria oli asfattitieta kaupungista lahtiessa ja sitten kohtalaisen hyvaa osin juuri lanattua caminoa, joka kyllakin oli oisen sateen jalkeen marka ja kivinen, savinen, mutta parani matkan jatkuessa.

Calkadilla de la Cuecassa oli vihdoin baari, mista sai kuuman kahvin ja teen. Tosin leikillani matkan puolivalissa sanoin, etta tassa olisi yritteliaalle espanjalaiselle hyva paikka pitaa kahvilaa ja eikos vain hetken kuluttua joku yrittelias ollut laittamassa aamusta kuntoon kahvipaikkaa, mutta kun ei ollut kahvit viela tehty eika muutenkaan valmista, jatkoimme matkaa. Vesipaikan kyselijalle: ei ollut juomavetta saatavana tuolla matkalla, vaikka pari penkkipysahdyspaikkaa olikin levahtamiseen. Siis paitsi tuo uusi kahvio!

 

Uusi kahvipaikka keskellä ei mitään eli kontti tuotu paikalle - viisas yrittäjä!

Kavelimme sitten 120-tien asfalttia, kun camino kulki sen laitaa tanne perille asti. Oli kevyempi kulkea, kun kura ei tarttunut jalkineisiin.

Ihan hyva paiva siis taas, perilla olimme jo noin  kello 14, niskat kipeina, mutta jalat suht kunnossa.

Katukiveykseen oli kulkuohjaukseksi kiinnitetty myös simpukkalaattoja, jossa oli paikkakunnan nimi.

Eilen olimme kavelylla illalla Carrionissa ja yllattaen tuli vastaan optikkoliike ja sain silmalasini korjattua ja maksutta ja hyvaa caminoa -toivotuksin taas. Myos messussa jalleen siunattiin matkalaiset. Koska asuimme nunnien pitamassa majapaikassa, niin he pitivat meille myos laulu- ja tavallaan myos julistushetken - mukava tunnelma ja lauluja sai tuoda omista maista ja laulaa toisille ja yksi espanjalainen lauloi jotakin, mita en ymmartanyt ja otti yhden nunnista mukaan tanssiin kesken kaiken. Paljon lauloimme kansainvalisesti kasilla tahtia tapauttamalla jne. Iloinen tunnelma.

Carrionissa Santa Maria luostarin nunnat laulattivat meitä ja siunasivat meidät myös piirtämällä ristinmerkin otsaamme ja antamalla paperitähden mukaamme.

Ala ela sitku-elamaa, vaan kayta hyvaksesi tama hetki!