Viikko Roomassa oli alkuperäisen opintomatkan ohjelman mukaan löysän näköinen. Käytännössä ohjelma oli hyvin tiivis. Vain yksi iltapäivä oli aikaa turismille. Kävelimme keskimäärin kymmenen kilometriä päivässä, vaikka monena päivänä kuljimme linja-autolla paikasta toiseen.

  Tuo muistolause (suurinpiirtein käännettynä) hautausmaalta kertoo: Mitä te olette, me olimme ja mitä me olemme, teistä tulee.
Matka oli antoisa ja paljon näimme ja koimme ja paljon jäi odottelemaan tulevaa – jos joskus uudemman kerran matkustamme Roomaan.
Palailimme tänään kotiin. Siihen kuluikin koko päivä, koska lähtö oli hotellilta heti aamupalan jälkeen ja lentokentällä ei kovin paljon odotusaikoja ollut. Jonot olivat melkoiset, mutta aika sutjakkaasti nuo turvatarkastukset sujuivat ruumiintarkastuksineen. Lentokonekin odotteli nousukiitoa ainakin vartin verran jonossaan edellä noin 15 konetta. Helsinkiin saavuimme kuitenkin suurin piirtein aikataulussa ja ystävä taas odotteli bussipysäkillä automme kanssa. Kotona olimme seitsemän maissa illalla. Posti ja netti ja jotain piti syödäkin, koska lentokoneruoka on nykyään vain täytetty sämpylä ja tuoremehu ja kahvi/tee Euroopan lennoilla.

Kotona oli satanut sillä aikaa monta päivää - syksy on tullut. Takkaan laitoimmekin heti tulen, koska tuntui aika viileältä matkan jälkeen.