Olen tänä talvena saanut kokea kummallista Jumalan johdatusta. Jouduin alkutalvesta päivystykseen luultujen sydänjuttujen takia. Tutkittiin kunnolla ja otettiin monenlaisia kokeita. Ei ollut sydämessä mitään vikaa - hyvä. Kokeiden tuloksena löytyi vika, joka korjattiin lääkityksellä, mutta syytä ei löytynyt. Otettiin uusia kokeita ja nyt taas arvellaan jotain uutta. Olen päässyt kunnon tutkimuksiin, mistä olen kiitollinen. Nyt vain jatketaan ja ehkä vähitellen selviää... Tänään voin ihan hyvin. Ja niinpä lähdimme käymään mökillä.

Mökillä kukkivat jo tulppaanitkin. Kotona vain yksi - toiset ovat vasta tulollaan.

Vuohenjuuret olivat alkaneet myös kukkia.

Mökillä kukkivat vuorenkilvet ja edelleen mustikat rinteessä.

ja mummon ikkunalla pelargonia. Veimme mökille pelargonioita, jotka laitoimme ulos. Otin muutaman oksan niistä kukkamaljakkoonkin vielä juurtumaan.

Teimme risumummon ja -papan hommia eli haketimme havuja, kun muutamia kuusia oli kaadettu aiemmin. Istutimme muutaman vaon perunaakin - kuljetimme kotoa akkasahran mökille (ja toimme toki sen takaisin). Edelliset kylvöt olivat lähteneet hyvin alkuun paitsi ei vielä peruna. Satanutkin oli siellä - tynnyrit olivat tulleet täyteen vettä.

Mökillä tekee mieli jotain ns. hyvää. Niinpä tein vohvelitaikinan, jossa oli kolmasosa jauhoista ohraa. Taikinassa oli suolaa, leivinjauhetta, öljyä, vehnäjauhoja, ohrajauhoja ja vettä. Vohvelit söimme päärynähillon kera.

Saunoimme ja kävimme uimassa monta kertaa saunasta ennen kotiinpaluuta.

" Hän luoduillensa, hän luoduillensa
tarpeet aina tuottaa,
elävät kaikki syöttää hän ja juottaa,
syöttää hän ja juottaa,
kaarneenkin poika hoivaajaansa luottaa.
Kiittäkää Herraa, kiittäkää Herraa!"
(virsi 324:4)