Tänään on kesäpäivän seisaus. Vanha kansa on puhunut pesäpäivistä, joilla se tarkoittaa vuoden pisimpiä päiviä juhannusviikolla. Aurinko on saavuttanut pesänsä ja kääntyy loppuvuodeksi rengin puolelle, joulusta taas isännän puolelle, kirjoittaa Kustaa Vilkuna Ajantiedossaan ja mainitsee myös, että kolme päivää ennen juhannusta on myös paras nauriinkylvöpäivä. Tänä vuonna siis 23.6.? Meillä nauris tosin on kylvetty jo aikaisemmin ja harvennettukin jo.
Mies istutteli kukantaimia kotipuutarhaan. Illalla oli hyttysiä yllin kyllin. Ja kotiloita paljon. Ne saivat tutustua Nokiaan, kun ei viitsitty hakea ämpäriä ja astianpesuainevettä.
Ruohosipuli kukkii kovasti ja siksi leikkasin sitä ison annoksen, pesuvadillisen, kasvimaalta. Nyt pitäisi alkaa pilhata sitä. Laitoin kukkamaljakkoon ruohosipulin kukkia ja toiseen maljakkoon mies toikin ison kimpun juhannusruusuja ja kolmanteen keltaisia päivänliljoja. ps. ruohosipulisilppua tuli 2,5 litraa pakastettavaksi!
Maustemaalla kukki myös anisiiso eli yrtti-iiso. Kukat ja lehdet maistuvat makean anismaiselle ja sopivat jälkiruokien, hillojen, salaattien ja teen mausteeksi. Sitä voi kuivata, kun kasvi on täydessä kukassa. Se kestää hyvin hallaa, mutta ei kovia pakkasia, joten se on lähinnä yksivuotinen.
Meillä on ollut puujuhla ja tänään hain sen puun: Suklaakirsikan. Tullee siitä sitten puu tai pensas. Siitä kerrotaan, että se on kestävä ja matalakasvuinen pensaskirsikkalaji. Suklaanruskeat ja miedosti mantelilta maistuvat makeat hedelmät ovat tämän pensasmaisen kirsikan erikoisuus. Hedelmät kypsyvät aikaisin elokuussa. Suklaakirsikka on itsepölyttävä ja sen kasvukorkeus lienee 1,5 -2 metriä. Tänä vuonna tuo pensas/puu ei vielä kuki. Suklaakirsikka tarvitsee tuoreen, ravinteikkaan ja kalkitun maan.
Sana tänään: Käänny puoleeni; Herra, ja ole minulle armollinen, sillä minä olen yksin ja avuton. (Psalmi 25:16)
