Päivät kuluvat hyvin nopeasti, kun pimeä tulee jo ennen kuuttatoista. Tuntuu, että ulkona ei kerkiä käydä kuin kääntymässä. Tänään poika ja pojanpojat panivat hiemna vauhtia päivään. Lapset heräilivät jo kuuden kieppeillä aamulla, vaan minä en. Päivä oli kulunut jo aika pitkälle, kun pääsimme ulos asti.

Poika korjaili autoaan.

Aurinko paistoi päivällä ja oli muutama aste lämmintä. Pienimmän kanssa haketimme monta laatikollista risuja ja kannoimme hakkeet kuusiaidan reunalle rikkaruohojen kasvua estämään ja samalla myös tavallaan lannoitteeksikin. Pojat palloilivatkin hieman pihalla ja leikkivät piilosta niin ulkona kuin sisälläkin.

Hetkeksi maltettiin rauhoittua yhdessä lueskelemaan Aku Ankkaakin.  Lähes kaikki löydetyt Aku Ankat taisikin isompi keritä lueskella. Pienempikin osaa laskea jo pitkälle ja tuntee kaikki aakkoset ja tunnistaa pienet kirjaimet  ja latelee kaikki aakkoset peräperää. Hän on innostunut  lukemaan vaikka maitopurkista tekstiä.

Leivoin taas kerran mustikkapiirakkaa, jota isompi veljes kaipasi. Pappa innostui pyörittelemään lihapullia ja valmisti meille hyvän lounaan. Sitten juuri ennen pimeän tuloa pienet lähtivätkin kotiinsa.  Hiljaisuus laskeutui huusholliin - päivätorkut meille vanhoille!