Pariin paivaan ei ole ollut mahdollisuutta paasta koneelle. Nyt olemme jo Molinasecassa miltei Ponferradassa. Tanaan kavelimme paaasiassa teita myoten, jotta jalka kestaisi, vain pari kilometria kuljimme varsinaista caminoa Riego de Ambrosista lahtiessa. Camino kulki aivan tien vierella, mutta oli aika kivinen. Tanaan oli paljon nousuja ja myos hankalia laskuja jopa tiella joka mutkitteli tosi paljon vuoren rinteita. Muuten paiva oli tuulinen, valiin tuntui, etta tuuli vie tielta pois, mutta myos aurinkoinen. Nyt olemme alberguessa, jossa on myos toinen suomalainen pariskunta, jonka tapasimme matkalla Acebossa. Huone on iso ja ullakolla ja ilmava, vain tavallisia sankyja, ei kerrossankyja. Taalla ei tosin ole keittiota, mutta aamupalan saa aamulla ostaa ja palaamme kylaan muutaman sadan metrin paahan iltaruoalle. Mies nukkuu ja mina livistin koneelle.

Eilen tulimme Santibanez de Valdeiglesiasta Astorgan lapi, jossa saimme vihdoin rahaa pankkiautomaatista pankin virkailijan ystavallisella avustuksella, Rabanal del Caminoon yli 30 kilometria taivallettuamme tosi vasyneina, ainakin mina. Paikkakunnalla oli monta albergueta, mutta ensimmaiseen jaimme. Rauhallinen ja ei kuitenkaan nettia, mutta oli pyykkikone ja kuivausmahdollisuus myos, mita ei edellisessa ollut. Kuljimme eilenkin paaasiassa teita pitkin  paitsi Santibanez de Valdeiglesiasta San Justo de la Vegaan oli aikamoista taivallusta kivisten ja hankalien polkujen kanssa, varsinkin aamulla pimeassa, kun lahdimme jo aikaisin liikeelle, koska ei ollut aamupalaa - keitimme kuitenkin vetta uppokuumentimella ja jotain soimme - 6,5 kilometrin paassa oli tarjous hedelma, keksi ja vetta ilmaiseksi camineroille eraan hylatyn kivirakennuksen edessa ja penkki!

Ouente Villaverdesta matkasimme Leonin lapi Valverdeen asti. Siella oli pieni uusi albergue, jota piti touhukas emanta. Han tarjosi meille heti lasilliset kylmaa vetta ja kohta viinilasillinenkin tuli eteen. Iltaruokakin katettiin vain meille kahdelle kuten aamupalakin. Tosin oli siella kai noin 7 muutakin yopyjaa, mutta pyorailijat tulivat myohaan ja nukkuivat aamulla viela kun lahdimme liikkeelle

Kun edellisena paivana lahdimme Valverdesta kuljimme tieta myoten, taas 120-tieta pitkaan Hospital de Orbigoon, mista alkoi varsinainen polku Santibanez de Valdeiglesiaan. Tuossa alberguessa oli vessa ja suihku pihalla ja illalla yhteinen ateria, riisia ja salaattia ja kai jonkinlaista tortillaa ja jalkiruoaksi omena, mutta oli mukava tunnelma, vaikka muuten aika alkeellinen paikka.

 

Yhdessä aterialla Santibanezin alberguessa