Mökillä on ollut monenlaisia syystöitä. Vielä ei haravointi oikein iskenyt, kun teki mieli metsään. Sammaleisilla mäillä ja kallioilla oli mukavaa kävellä ja etsiä sieniä - ja kyllä niitä löytyikin! Jopa mökin pihassakin kasvaa useammassa kohdassa suppilovahveroita, joita siellä ei ole aikaisemmin näkynyt. Tosin emme näin myöhään monenakaan syksynä ole sienessä olleet.

Hankimme ruusukvittenille kaverin ja mies istutti sen viime syksynä istutetun lähelle. Ehkä ne vähitellen  kukkivat ja alkavat tuottaa hedelmää. En tosin tiedä, kuinka monta vuotta siihen vielä menee...

Vanha komposti siirrettiin kasvimaalle, viitisentoista kottikärryllistä tuli hyvää ainetta sinne. Nyt mahtuu kompostikehikkoon  taas lehtiä kompostoitumaan.

Omenapuussa oli vielä lehdet, mutta kaikki muut puut ja marjapensaat olivat ne jo pudottaneet.

Yhä edelleen kukkivat kääpiösamettikukat.

Saunoimme ja järvessä kipaisimme nelisen kertaa vetämässä muutaman vedon. Kyllä tuo 6,5 -asteinen vesi jo hieman kirpaisee. Oli hyvä raikas syysilma olla ulkona niin pihatöissä kuin metsässä. Kun olen mökillä, niin siellä olen  ulkona ja puuhailen ulkosalla monenlaista paljon enemmän kuin kotosalla.

Illalla palatessa kotiin teimme vielä hautausmaakierrokset ja veimme kynttilät kummankin vanhempien ja muiden läheisten haudoille. Hautausmailla oli varsinainen valomeri jo vastassa. Pyhäinpäivä on yksi suomalaisten suosituimmista hautausmaallakäyntipäivistä.

Pyhäinpäivänä muistetaan poisnukkuneita rakkaita. Tänään on vietetty kristillisten pyhimysten, marttyyrien ja vainajien muistopäivää. Suomen kirkoissa on luettu vuoden aikana hautaansiunattujen nimet.

Pyhäinpäivän nimessä sana pyhä ei viittaa vain kuolleisiin. Kristillisen käsityksen mukaan jokainen Kristuksen oma on pyhä. Uskontunnustuksessakin sanomme "Minä uskon...pyhäin yhteyden." Tuo tarkoittanee, että kaikki maailman kristityt ovat yhtä samaa globaalia perhettä.