Tuulinen suojasää. Ilta on tullut...

Matka on tehty. Onhan tässä viikkoon ollut kaksi vapaapäivää hiihdosta. On hiihdetty Finlandia-hiihto ja sitten135 kilometriä neljässä päivässä Pyhiä Polkuja. Aktiivisesti olen vasta hiihtoa harrastanut kaksi-kolme vuotta ja sitä ennen oli noin viidenkymmenen vuoden tauko.

Kokonaisuutena Pyhien Polkujen matka ei ollut pitkä. Vaelluksenhan täytyy olla normaaleja päivämatkoja pitempi, koska ollaan lähdetty vaellukselle, tässä tapauksessa Pyhien Polkujen hiihtovaellukselle.

Pohkeet ovat vielä turvoksissa neljän päivän hiihtovaelluksen jälkeen. Muuten olo on palautunut normaaliin elämään hyvin. Tavarat on purettu ja pyykit pesty. Viikonlopun töihin valmistautuminen on alkanut.

Vaelluksella irtaannuimme tavallisesta elämästä: Ei seurattu TV:tä, ei lehtiä, eikä ollut yhteydenpitoa ystäviin ja tuttaviin. Toki oppaalla oli turvallisuussyistä oltava kännykkä jatkuvasti päällä.

Pyhiinvaeltaja on henkilö, joka tekee pyhiinvaelluksen eli hengellisen tai uskonnollisen matkan johonkin pyhään paikkaan, Suomessa esimerkiksi Lintulan ja Valamon luostariin ja Enonkosken luostariyhteisöön, kuten me teimme. Pyhiinvaelluksella poiketaan myös matkan varrella oleviin kirkkoihin. Pyhiinvaellus antaa tilaa ajatuksille, kun vaeltaa yksin tai yhdessä Luojan luomassa luonnnossa. Hiljaisuus hiihtovaelluksellakin on ollut antoisaa, kun on malttanut hiljentyä.

Tämänkertainen hiihtovaellus oli testivaellus EU-hanketta varten.Tietysti matkalta palautteen antaminen ja matkan yhteenveto on vaelluksen kehittämisen kannalta tärkeää. Plussat ja miinukset on hyvä pohtia ja erilaisia vaihtoehtoja tuoda esille monessa mielessä. Näitä olemme tänään kotosalla pohtineet.