Eilen emme paasseet nettiin, mutta muuten paiva oli aikamoinen. Aamulla kun lahdimme liikkeelle Villafranca de Bierzosta, niin oli todella kylmaa: autojen katotkin olivat jaassa ja kylla paleli kulkea tuulessa - oli jopa vastatuuli kanjonissa, missa kuljimme tosin asfalttia pitkin lahes koko matkan muutamaa viime kilometria lukuunottamatta, jotka sitten olivatkin kivisella polulla yhtamittaista nousua La Fabaan.

Maisemat olivat todella kauniita ja matkan varrellla oli muutaman kilometrin valein pienia kylia, joissa oli myos majapaikkoja, mutta olimme ajatelleet menevamme saksalaisen Jaakontien ystavien pitamaan majapaikkaan, joten sinne kuljimme  kylmasta hytisten melko pitkaan. Viela puolenpaivan aikaan nakyi pelloilla olevan kuuraa. Matkan varrella oli paaasiassa kastanjapuita ja puita muutenkin nakyi enemman kuin aikaisemmin. Vuorilla lammitetaan puulla ja naimme monia pienia sahoja -lautataapelit oli hyvin tehtyja siisteja jampteja pinoja. Matka kulki tien vierta noin 10 kilometria asfalttiporsaiden eristamana asfalttisena caminona. Muutenkin matka sujui hyvin flunssaisesta olosta huolimatta ja kun La Fabaan paasimme huohottaen loppukiipeamisesta, niin ystavalliset majanhoitajat tarjosivat heti kuumaa teeta ja jonkin ajan kuluttua sain minttuoljya ranteisiin, kaulaan ja otsaan ja nenanvierustaan ja ohjeen hoyryhengityksesta ja niin minulle laitettiin minttutippoja kiehuvaan veteen ja eikun paa kattilan ylle pyyhkeen alle ja hoyryhengityksen jalkeen ohjeena olikin lepo. Yo oli muuten hyva, mutta minulle iski ripuli - taisi olla siita hyvasta leivasta, jota tuollapain oli jokapaikassa tarjolla -ilmeisesti siina oli maitoa taikinassa! Mutta tanaan on jo ollut ihan hyva olla.

La Faban albergue, jonka pihalla on myös vaeltajapatsas.

Aamulla lahdimme La Fabasta polkua pitkin edelleen ylospain O´cebreiroon, jossa kavimme teella/kahvilla ja jatkoimme matkaa kohti Triacastellaa. Tie kulki paljolti autotien vierta, joten kuljimme Bidueroon asti asfalttia pitkin. Sitten siirryimme varsinaiselle caminolle taas, koska se erosi hieman enemman tiesta. 

Olimme olleet Alto do Poiossa 1335 metrin korjkeudella ja kun laskeuduimme loppumatkasta alas, alas Triacastella on noin 600 metrin korkeudella - olipa siina jaloilla tulemista. Kylla ylospain kiipeaa hiki hatussa, mutta alaspain tulo tuntuu polvissa ja varpaissa aika tavalla.

Vuohiakin tuli vastaan.

Ja lammaslaumaa kuljetettiin laitumille.

Matkan varrella naimme kaurisvaroituksen tienvieressa eli kauriita 4 km.  Kohta kuuluui pamahdus ja naimme pelloilla ketjuna miehia pyssyineen -olivat kaurisjahdissa. - Olimme vaihtaneet juuri maakuntaa ja tulleet Galiciaan. Kun edellisessa maakunnassa nakyi paljon poliisiautoja, ensin mietin, etta mita nyt ennen  kuin naimme nuo jahtimiehet pyssyineen ja koirineen. Yhdessa kohtaa sitten oli auto, jonka lavalla oli ammuttu kauris...

"Pikku-Matin autosta on kumi puhjennut, purukumilla me paikkasimme sen" - Miehen toisesta kengasta on pohja irtoamassa ja ilmastointiteipilla me paikkasimme sen - katsotaan, selviammeko Santiago de Compostelaan asti vai on onko uusien vaelluskenkien osto taalla pakollisena.

Triacastelassa paasimme ihan hyvaan albergueen taas. Saimme taas - alan olla laiska jo - pyykit kokeeseen ja kuivuriin. Kaksi kertaa matkan aikana on kysytty passia, tanaan oli toinen kerta tanne sisaankirjoittautuessa. Yleensa on riittanyt, kun on ojentanut pyhiinvaelluspassinsa ja siina on nakyvissa ollut passin numero. Suomesta saatu pyhiinvaelluspassimme on jo leimoja taysi ja niin hankimme taalta uuden. Olemme kayneet ahkerasti hakemassa matkamuistoksi selloja eli leimoja ja niita saa etenkin kirkoista, joissa muutenkin kavisimme.

Tanaan ilma on taas suosinut meita. Ei ole ollut liian kuumaa, vaan ihan hyva kulkea eli ei ole tullut kovin hikinen olo. Syksyn tuntua taallakin. Vuorten rinteet ovat ruskassa ja niita on ilo katsella -kunpa pystyisi kunnolla kuvaamaan ne, mutta ei taida tulla hyvia kuvia tavallisella kameralla. 

Vahan yli 140 kilometria enaa jaljella Santiago de Compostelaan! Osassa matkaa tanaan oli puolen kilometrin valein kivinen kilomettripylvas, joka kertoi jaljella olevan matkan! Joku on kirjoittanut pitkin kulkemaamme matkaa eri puolille kiviin, tienviittoihin ym. jatkuvasti: Mami (risti)11.9.09.