kuva: Kata Peterfia

Omenahilloa on tulossa. Höyryssä kypsyvien omenoiden tuoksu vallitsee keittiössä. Herkullinen tuoksu. Vaan aikamoisen työn takana on aina tuo maijallinen omenaa: ensin pestään omenat, sitten pienetkin omenanruvut pilhataan eli otetaan pois kukkaperät ja kannat ja madonmatkat pois, kipataan kattilaan, pehmennetään alle tunti höyryssä, kierretään sosemyllyllä kattilaan ja lisätään valunut mehu, kiehautetaan, lisätään sokeri ja kohta sokerin sulettua vispilällä sekoitetaan pieneen määrään sokeria sekoitettu melatin, pari minuuttia kiehautetaan ja valmista on purkitettavaksi... Ja taas on talvella syötävää! - Oli tuossa hillossa tällä kertaa mukana myös pari kesäkurpitsaa - johonkinhan niitä on upotettava. Silti hyvänmakuista!

Kurpitsaakin on tulossa - kolme isoa kasvaa puutarhassa.
Jumalan kädessä on myös päiviemme määrä. Hän on antanut meille kullekin määräajan täällä oloon. Meillä on käytettävissä juuri se aika, minkä hän on lahjaksi itse kullekin antanut: kaikki elämäni vuodet, päivät ja hetket. Jumalan kädessä ovat myös erilaiset ajat elämässämme. Meille kullekin annetaan ilon ja onnen aikoja, mutta myös surun ja vaikeuksien aikoja. Niilläkin on omat tarkoituksensa. Jumala kun näkee asiat kokonaisvaltaisesti ja hänellä on suunnitelma myös itse kunkin elämälle.
"Herra, sinä olet minut tutkinut,
sinä tunnet minut.
Missä olenkin, minne menenkin,
sen sinä tiedät,
jo kaukaa sinä näet aikeeni.
Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut,
perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni.
Kielelläni ei ole yhtäkään sanaa,
jota sinä, Herra, et tuntisi.
Sinä suojaat minua edestä ja takaa,
sinä lasket kätesi minun päälleni.
Sinä tiedät kaiken. Se on ihmeellistä,
siihen ei ymmärrykseni yllä.
Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta,
minne voisin paeta sinun edestäsi?
Vaikka nousisin taivaaseen,
sinä olet siellä,
vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan,
sielläkin sinä olet.
Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin
tai muuttaisin merten taa,
Sielläkin sinä minua ohjaat,
talutat väkevällä kädelläsi.
Vaikka sanoisin: "Nyt olen pimeyden kätköissä,
yö peittää päivän valon",
sinulle ei pimeys ole pimeää,
vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste,
pimeys kuin kirkas valo.
Sinä olet luonut minut sisintäni myöten,
äitini kohdussa olet minut punonut.
Minä olen ihme, suuri ihme,
ja kiitän sinua siitä.
Ihmeellisiä ovat sinun tekosi,
minä tiedän sen.
Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä,
muotoni kuin syvällä maan alla,
mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.
Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani,
sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.
Ennen kuin olin elänyt päivääkään,
olivat kaikki päiväni jo luodut."
(Psalmi 139:1-16)