Kaikki, mitä komeroon jätetään jäljelle, käytetään hyväksi. Korjataan ja uudistetaan: tämäkin villaneule uudistui, kun nyppykone kävi siivoamassa nypyt. Taas on siistiä lämmintä päälle pantavaa käytössä. Sukkia ja työsormikkaita on risojen käyttökelpoisten korista parsittu ja ratkenneita saumoja ommeltu kokoon. Nyt on taas ehjää joksikin aikaa. Ja pyykkikone jyllää uutta – ainakin mankeloitavaa ja silitettävää.
 
Tämän vuoden viimeiset sienetkin on kuivattu ja purkitettu. Vihanneskuivuri laitettiin uudelleen säilöön.
Etsiskelin sopivia virsiä ensi viikonlopuksi, jolloin on kirkkovuoden viimeinen sunnuntai. Löysin monta jykevää tuomiosunnuntain virttä, mutta halusin myös jotain lohduttavaa. Niinpä yksi jumalanpalveluksemme virsistä on 183:
”On meillä aarre verraton,
se kalliimpi on kultaa.
Myös jalokivi kallein on
sen rinnalla vain multaa.
Näin suuren lahjan taivaasta
me saimme omaksemme,
sanansa Herra Jumala
kun antoi aarteeksemme.”