Ei tullut minulle tänään hiihtopäivää kotinurkillakaan, koska uskoin puolison selostusta. ”En ole ikinä kaupungissa hiihtänyt niin huonoja latuja kuin tänään”, sanoi mies. Aamulla alkoi sataa lunta märkää räntäistä ja painavaa. Niinpä hain autolla pienen hienon miehen ja pikkusisaren, vaikka olin ajatellut kävellä heidän kanssaan tämän matkan: rattaita ei olisi jaksanut tuossa lumessa työntää.

Päivä hupeni nopeasti pienten kanssa touhutessa.
 
Luettiin, etenkin sylissä
 
soitettiin, leikittiin legoilla ja autoilla ja nukeilla ja varsinkin käsinuket kiinnostivat pienintä. Teimme kaikki yhdessä taikinaa ja pikkusisaren nukkuessa päiväuniaan leivoimme myös sämpylöitä ja omenapiirakoita pienen hienon miehen kanssa. Lapset kerkisivät niitä syödäkin ennen kuin isä tuli hakemaan joukkonsa kotiin.
Illan olen sitten taas valmistellut huomisia juttuja ja saunoimmekin kuten yleensä aina tiistaisin.

Päivän sana: "Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti." (Heprealaiskirje 13:8)