1246801194_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Harjaneilikka (Dianthus barbatus) on perinnekasvi.  Se viihtyy aurinkoisilla paikoilla. Se on vaatimaton kasvupaikkansa suhteen ja leviää siementämällä ja myös juurtuvien maavarsiensa avulla nopeasti mattomaiseksi kasvustoksi. Se kukkii vasta toisena kasvuvuonna. Harjaneilikka antaa runsaan kukintansa ansiosta väriä kukkaryhmiin. Kukinto on tiheä ja huiskilomainen. Kukat ovat erivärisiä vierekkäisissäkin kukkavarsissa, koska ne risteytyvät helposti keskenään. Kukat ovat myös tuoksuvia. Harjaneilikka kukkii yleensä heinä-elokuulla. Sitä voi käyttää myös leikkokukaksi. Ne ovat valitettavasti myös jänisten herkkua. Saa sitten nähdä, miten käy ensi talvena mökillä, kun sinne veimme lisää harjaneilikan lehtiruusukkeita alkukesästä.

Koira lähtikin kotiinsa, mutta lapsenlapset ovat täällä. Taas sai pappa päiväuniseuraa ja leikkiseuraa! Aika kuluu kumman nopeasti.

Tänään tuli välipalaksi sämpylöitä ja leipää pikaleivontana eli taikina lusikalla sekoitettuna, nostatus, vuokiin ja toinen nostatus ja uuniin. Sämpylöihin tuli kuivahiivaa, vehnäjauhoja, kaurahiutaleita, leseitä ja pellavansiemeniä, nesteeksi lämmintä vettä sekä öljyä ja mausteeksi hunajaa ja suolaa.

Tämän sunnuntain aihe on armahtakaa. Ihmisen asiahan ei ole tuomita lähimmäistään, sillä tuomiovalta kuuluu yksin Jumalalle. Meitä kehotetaan armahtamaan toisiamme ja edistämään oikeuden ja hyvyyden toteutumista. Kuulumme syntisten seurakuntaan, joka elää Jumalan anteeksiantamuksesta.

”Saakoon Henki rakastava
sydämemme lämmittää,
että kova, paha sana
tänään lausumatta jää.
Katso, Herra, eksymme.
Työmme, ajatuksemme
meidät ilman Henkeäsi
vievät kauas edestäsi.” (Virsi 536:2)