Mies istutti eilen suklaakirsikan. Se ei ole suurensuuri vielä, mutta kasvanee vuosien mittaan.
 
Orvokit kukkivat mahtavasti olemattoman portin pielessä.
 
Luin Johannes Marjakankaan ”Elämäni vaellus – Lähdin ja sain paljon. Hän kertoi taivalluksestaan caminolla Roncesvallesta Santiago de Compostelaan syksyllä 2007. Kertomus kulkee päiväkirjanomaisesti päivä päivältä, päivämatkatkin tarkkaan kertoen.
 
Menimme eilen illalla mökille siivoamaan ja mies rakensi edelleen laituria. Mökillä oli ampiaispesä saunalla ja mies otti mehiläishoitovälineitä ja sai todennäköisimmin tuon pesän hävitettyä saunan oven päältä täytteistä.
 
Mökin verantakin tuli kuntoon.
 
Mökin pihalla näkyi jo kantarellin alkuja.
Jotta eivät vain työt loppuisi, niin mies lähti pojan perheen luo risusavottaan illalla, kun taas minä puolestani olen valmistellut juhannuksen töitä. On kaunis aurinkoinen ilta, mutta ötökkää lentelee paljon ja pääskysillä näkyy olevan kiire ruoanhaussa.

Päivän sana: ”Nöyrtykää Jumalan väkevän käden alle, niin hän ajan tullen korottaa teidät. Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.”1 Pietarin kirje 5:6-7)