Helminukkajäkkärä  (Anaphalis margaritacea) on paahdetta kestävä harmaasävyinen kissankäpälän sukulainen, joka leviää nopeasti rönsyilevällä juuristollaan. Se on helppo kivikon pystykasvuinen kasvi, jonka  lehdet ja varret hopeanharmaita. Kukinnot säilyvät kasvustoissa pitkään ja kuivattunakin hyvin. Kuivakukaksi pitäisi leikata ennen kukkien aukeamista.

1249644688_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Päivän kasvi on helminukkajäkkärä.

Kissankäpälän näköisenä luulin tätä helminukkajäkkärää aluksi myös isoksi kissankäpäläksi, koska sen kukinto on samantapainen käpälä.  Kissankäpälän suomenkielisen nimen syntyhän on helppo ymmärtää. Sen pehmeäkarvaiset ja vaaleat, käpälämäiset kukinnot tuovat mieleen kissan tassun. Kissankäpälä kasvaa monenlaisissa ympäristöissä, joille yhteistä on avoimuus ja maaperän kuivuus. Se suosii ketoja, ahoja ja kallioisia paikkoja, niin myös helminukkajäkkärä.

Kissankäpälää on käytetty lääkekasvina, nautintoaineena ja koristeena. Sisäisesti rohdoksena sitä on nautittu munuais- ja sappivaivojen, reuman, niveltulehdusten sekä rintatautien hoitoon. Puoliksi avautuneita, kuivattuja kukkia on käytetty ripulin ja sappivaivojen taltuttamiseen ja matoja suolistosta karkottamaan. Ulkoisesti sitä on käytetty haavojen ja hiertymien hoitoon. Kissankäpälän aromaattinen varsi on tarjonnut myös vaihtoehdon purutupakankorvikkeena silloin, kun tupakasta on ollut puutetta. Kasvin vartta pureskeltiin mällin tavoin. Kuivatut kukkaversot säilyttävät hyvin värinsä ja olemuksensa, joten kasvia voi hyvin käyttää ikikukkana.