Kevään tuoksu jo tuntuu. Tänään pikkuisen haravoin pihalla. Tuuli on lennättänyt talven mittaan puista oksia ja kokoilin niitä hieman samalla eri puolilta piha-aluetta.  Osa pihasta on vielä lumen peitossa, mutta etelän puoleinen rinne on jo paljas. Vielä ei ole kunnolla paljastuneet talven tuhot, mitä myyrät ja rusakot tai pakkanen ovat aiheuttaneet.

Välillä tuntuu, ettei nykyihmisillä ole suunnitelmallisuutta, pohti mies. Ykskaks täytyy saada keskellä pyhiä, pääsiäissunnuntaina, paahtopaistia ja sitä sitten valitellaan valtakunnan lehdissä, kun heti ei sitä ollut saatavissa lähikioskilla. Tänään olemme törmänneet muutaman päivän leipomoiden lakkoon, joka ei koske kuin muutamaa leipomoa. Useimmissa talouksissa on kuitenkin pakastin ja sähköhella. Ollaanko niin avuttomia, ettei osata itse leipoa tai suunnitella ostoja pidemmälti etukäteen. Kun tulee lyhyt lakkotilanne, tuleekin paniikki hamstrata niin kuin nyt leipähyllyt tyhjiksi ja jopa näkkileivät, joita ei muuten ehkä käytetä.

Pohdintojensa jälkeen mies latoi leipäkoneeseen ainekset ja käynnisti laitteensa. Niinpä on taas tuoretta leipää kotikonstein!

Tänään on jälleen saunapäivä kuten meillä yleensä tiistaisin, torstaisin ja lauantaisin näin talviaikaan. Kesällä sauna lämmitetään mökillä ollessa joka ilta.

Sana tälle päivälle: ”Miten hyvä ja kaunis onkaan veljesten yhteinen, sopuisa elämä!” (Psalmi  133:1)