Perhekerhopäivä. Niinpä en tänään kävellytkään hakemaan pieniä, vaan lähdin autolla liikkeelle. Ajelimme seurakunnan perhekerhoon. Kerhossa oli aluksi hartaus, niin kuin aina.

Pienet kerholaiset seurasivat tarkkaan lastenohjaajan kertomusta siitä,

miten Jeesus tyynnytti myrskyn. Suunnilleen näin: Eräänä päivänä, kun ilta tummui, Jeesus nousi veneenseen opetuslastensa kanssa matkustaakseen järven toiselle puolelle. Yhtäkkiä nousi voimakas tuuli. Aallot löivät niin kovasti veneeseen, että se alkoi täyttyä vedellä. Jeesus lepäsi veneen perässä ja nukkui. Opetuslapset ravistelivat häntä: Herää! Me hukumme! Jeesus nousi ylös ja huusi tuulelle ja aalloille: Hiljaa. Hetkessä tuuli laantui ja järvi tyyntyi. Jeessus sanoi opetuslapsilleen: Miksi te pelästyitte? Ettekö te luota minuun. Opetuslapset olivat ihmeissään ja miettivät keskenään: Kuka on tämä Jeesus, jota tuuli ja merikin tottelevat.

Kerhossa laulettiin ja rukoiltiin, syötiin välipalaa ja askarreltiin ja vähän leikittiinkin. Pienempikin touhusi mukana, joskin kanssani koko ajan paitsi aluksi etupenkissä ison veljen vieressä, missä näki hyvin.

Viikonloppuna on messuvuoro, joten olen yritellyt valmistaa sunnuntain saarnaa illan mittaan.

Tänään vielä haettiin persiljaa kuivattavaksi maustemaalta. Ja kohta kuivuri taas hyrrää. Uusi leipäkoneleipäkin valmistuu yön aikana aamuksi, tällä kertaa kaurahiutaleista ja vehnäjauhosta omenalla ja mintulla maustettuna.