• Kun varpaat alkavat olla muussia, on sita ennen ollut hyva ajatella, miten niita hoitaa taalla caminolla. Minulle on paras tapa ollut voidella jalat joka aamu reilulla annoksella vaseliinia, jota takalaiset neuvoivat kayttamaan. Ja se on toiminut: ei ole sen jalkeen tullut rakkoja jalkoihin. Tosin tanaan oli paljon alamakea myos kiipeamisen jalkeen. Eras mies kayttaa varvassukkia eli joka varvas eri lokerossa ja vaseliinia liaksi sita ennen jalkoihin ja ei ole tullut nyt rakkoja, vaikka edellisilla kerroilla oli kun oli toisenlaiset sukat. Kahdet sukat paallekkain ovat hyvat.
  • Manjarinin luostarin edestä on tämä kuva. Maisemat ovat mahtavat. Ajateltavaa ja pohdittavaa on.
  • Matkaa on maailman aariin. Santiagoon enaa 222 kilometriä. Olemme kulkeneet jo yli 500 kilometria tata caminoreittia.
  • Tanaan kuljimme rautaristin ohi. Tosin siis sille pysahdyimme kuten toisetkin kulkijat ja jatimme kotoa tuomamme kivet sinne ristin juurelle symbolisoimaan kaiken vanhan jattamista ja uuden alkamista - nain ajattelen.
  • Rautaristi häämöttää.
  • Rautaristin juurella.
  • Vahan yli kaksisataa kilometria enaa jaljella. Olemme pitkaan kulkeneet mesetaa, suhteellisen tasaista, nyt olemme sitten taas vuoristossa ja on kiipeamista ja laskuja yllin kyllin. Kymmenkunta paivaa jos jaksamme viela kulkea, jHs. lienemme aika lahella Santiago de Compostelaa.
  • Miehen vaelluskenka alkaa uupua, vaan ei mies.
  • On ollut mukava tutustua matkan varrella monenlaisiin ihmisiin ja tavata heita, jutella, vaikka yhetista kielta ei kunnolla loytyisikaan. Taalla on se mukava tapa, etta kaikkia vastaantulijoita tai ohitettavia caminolla tervehditaan ja kylia ohittaessamme siellakin jokainen tervehtii ja usein toivottaa buen camino, niin mekin teemme tai ainakin toivotamme , hola, buenos dias!