Vappuilta kului pelatessa lentopalloa. Pallo lensi vauhdikkaasti puolelta toiselle ja hauskaa oli suvun kanssa pelatessa!

Aamulla aikasiin lähdin ajelemaan lähikaupunkiin, josta pääsin bussilla pääkaupunkiin. Kolmivuotiaan lapsenlapsen päiväkoti oli suljettu henkilökunnan koulutuksen vuoksi tänään ja niin mummo pääsi seurustelemaan lastenlasten kanssa.

Opin pelaamaan Inkan aarre -peliä. Se on aika tavalla Afrikan tähden tapainen peli, mutta nappulat ovat tukevampia. Pieni mies opasti minua ja voitti kirkkaasti pelin. Vaikka katsoin ohjeetkin tarkkaan, niin poika osasi hienosti ulkoa kaikki - ei pelannut ensimmäistä kertaa!

Toinenkin samanikäinen päiväkotilainen tuli leikkimään lapsenlapsen kanssa. Niinpä he leikkivät isojen legojen kanssa kotileikkiä ainakin puolitoista tuntia. Oli mukavaa kuunnella heidän touhujaan sukkaa kutoen.

Töiden jälkeen miniä toi minut kaupunkiin vanhemman lapsenlapsen kanssa. Olimme teatterissa kollegojen kanssa katsomassa Heini Junkkaalan kirjoittaamaa Kristuksen morsianta. Kristuksen morsian on näytelmä kristinuskon kompleksisesta suhteesta ihmisen sukupuoleen ja seksuaalisuuteen. Samalla se on näytelmä suvaitsemisen vaikeudesta. Ja erittäin ajankohtainen kannanotto kirkon homokeskusteluun ja naispappeuteenkin omalla tavallaan.

Luin eilen myös Raisa Lardotin kirjan Jotain häikkää. Jokainen tarina päättyi yllättävästi joko puolisoiden tai muuten eri elämänkohtaloiden arkisiin tapahtumiin liittyen.

Raamatun sana tänään: "Minä rakastan Herraa. Hän kuulee minua, hän kuulee hartaan pyyntöni. Kun huudan häntä avuksi,
hän kuuntelee." (Psalmi 116:1-2)