Käväisin eilen pitkästä aikaa kurkistamassa, mitä pienelle hienolle miehelle ja pikkusisarelle kuuluu.

Painia oli meneillään ja muutama uusi kiva kirppislelulöytö. Sain esittelyt ja tutustuin uusiin autonvalmistusmerkkeihin.

Lähdimme mökille, koska minulla oli siunauskeskustelu mökkinaapurin perheen kanssa. Alle vuoden sisään on kuollut mökkinaapuri kummaltakin puolelta mökkiä ja vastapäätäkin olevan mökin omainen.  Kun ikää kertyy, niin lähtö tulee vääjäämättä tai sitten sairaudet katkaisevat elämän yllättäen. Lähtöön tulisi valmistautua itsekunkin! 

Mökillä mies oli lämmittänyt saunan sillä aikaa, kun olin töissä ja maalannut osan kattoa, jonka sitten tänään sai valmiiksi. Minä marjastin kaikki mökin viinimarjat tänään. Eipä niitä kovin paljon löytynyt - muutama litra, kun jonkin verran on napsittu sentään suuhunkin. Pensaat ovat vasta kolmatta vuotta kasvamassa: punaista, mustaa, vihreää, valkoista ja vaaleanpunaista.

Syysasterit kukkivat jo mukavasti ja zinniat ja samettikukat ja

kultapallotkin ovat avanneet jo nuppunsa - syksy saapuu vääjäämättä. Järven vesi on vielä 21-23-asteista ja mukava on vedessä lekotella vielä pitemmän aikaa. Naapuri harrastaakin vesijuoksua päivisin tunnin verran, mutta siihen en ole vielä innostunut.

Tämän päivän lounaaksi saimme oman maan antimia:

Azoreilta tuoduista kurkun siemenistä kasvatettua kurkkua (oli hyvän makuista!),

perunoita, porkkanoita, salaattia, tilliä ja kesäkurpitsaa sekä järvestä juuri pyydettyä tuoretta ahventa.

Raamatun sana tänään: "Kiitetty olkoon Herra! Hän on kuullut avunpyyntöni. Herra on minun voimani ja kilpeni, häneen minä luotan. Minä sain avun, ja minun sydämeni riemuitsee, minä laulan ja ylistän Herraa." (Psalmi 28:6-7)