”Jos olen lukenut hyvän kirjan tai löytänyt hyvän tarjouksen kaupassa, niin jo
minä vuolaasti kerron ja suosittelen, en ehkä jokaiselle kadun tallaajalle,
mutta ainakin ystävilleni. Miksi en kertoisi kohtaamisestani Jeesuksen kanssa?
Miksi en kertoisi kaikesta hyvästä, mitä olen saanut? Miksi en kutsuisi
kirkkoon? Eikö kirkkokutsun esittäminen olisi vähintä mitä voisin tehdä?” sanoi Tiina Talvitie.

Tämän sunnuntaipäivän sanassa "Me olemme nyt itse kuulleet häntä ja tiedämme, että hän todella on maailman pelastaja." (Johannes 4:42) samarialainen nainen kutsui tuntemiaan ihmisiä Jeesuksen luo.  
Kirkossa oli tänään aika vähän väkeä, ehkä normaalia sunnuntaita vähemmän. Käväisin hetken leikkimässä pienen hienon miehen ja pikkusisaren kanssa kotimatkalla.
Isoveli talutteli pikkusiskoa.
Legoihin on ilmestynyt duplojakin isompia palikoita. Ehkä niillä ei ole kovinkaan pitkää käyttöikää, kun duploilla voivat jo vauvatkin leikkiä.

On hyvä ulkoiluilmakin: alle 5 astetta pakkasta. En kuitenkaan lähtenyt laduille, vaan innostuin lueskelemaan ennen lentopallopeliin lähtöä. Laiskottaa.
"Sinuhun, Jeesus, ainoaan
mä turvaan tuskissani.
En toista turvaa tunnekaan
mä ahdistuksissani.
Ei mikään voima maallinen,
ei taitavinkaan ihminen
voi auttaa ahdistuksesta.
Siis sinua
vain huudan, toivo ainoa." (Virsi 296:1)