Tänään olimme kiertomatkalla. Aamulla ensin kävimme kurkistamassa parivuotiasta lapsenlasta ja sitten jatkoimme matkaa toiseen huusholliin, tekemään tuttavuutta uusimpaan lapsenlapseen, pieneen pariviikkoiseen neitokaiseen.  Sain pitää häntä pitkään sylissäni. Olin jo aivan unohtanut, miten pieni on pieni.  Suunnittelimme ristiäisiä. Jopa suvun kastemekko on jo tullut kierrokselta vaaleanpunaisine nauhoineen.

1237580177_img-d41d8cd98f00b204e9800998e Pariviikkoinen pienokainen

Toki leikimme myös isonveljen kanssa – traktorikauhakuormaaja oli tärkeä esiteltävä ja uusi palapeli jaksoi kiinnostaa kerta toisensa jälkeen. Kuivatut päärynät maistuivat hänelle kuten serkkutytöllekin.  Mies veti päivätorkut isonveljen kanssa samassa sängyssä – kumpi mahtoi olla se nukuttaja? Koko perhe viettää syntymäpäiviään maaliskuussa - juhlimme kaikkia näin yhdellä kertaa, vaikka isällä syntymäpäivä onkin vasta ensi sunnuntaina.

Illalla tutkimme päivän kuvasaalista: paljon on kuvia etenkin vauvasta ja on isommistakin lapsista toki otoksia. Mietimme lasten äidin kanssa, kenen näköinen vauva on, mutta emme osanneet vielä tunnistaa sukujen piirteitä. Pitänee etsiä lapsen vanhemmista vauvakuvia…

Sain viestin etsiä namibialaisia tavaroita huomiseksi. Löysin varastoistani ison joukon koreja ja kankaita, vaatteitakin hieman ja leluja, soittimia niin rummun kuin sormipianon. Astioita ei sieltä tullutkaan mukaan vesikauhaa lukuun ottamatta – tietysti noita koreja.

Eilen mies paahtoi kahvia. Kun tulimme tänään kotiin, tuoksu tuntui vielä nenässä. Eilen tullessani YV-kierrokselta, tuntui nenässä ja silmissä käry ja savu nousi pannulta... ensin säikähdin, sitten ymmärsin, mistä oli kysymys. Mies myös jauhoi kahvin joululahjaksi saamallaan sähkökäyttöisellä kahvimyllyllä. Tänään sitten sitä kahvia keitettiin. On miellä aito kahvinpaahtolevykin, jolla voi nuotiolla (tai kaasuliekillä) paahtaa kahvia - ehkä sitten kesällä ulkona.