Pyhät polut ovat jatkuneet. Aamulla Jaakkiman kristillisellä opistolla kello soi jo kuudelta ja ylös, pakkaus ja puoli seitsemältä jo tavarat olivat peräkärryssä ja reppu valmiina - uimaan ei kerinnyt. Ruokailu, eväiden valmistus ja joukot kasaan ja puolet kävelemään ja puolet kirkkovenettä soutamaan.

Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä on yksi Albert Edefeltin pääteoksista. Taulu on nykyään Ateneumin taidemuseossa ja siitä on kaksi jäljennöstä Ruokolahdella. Ja Ruokolahden kirkolle eukkoja katsomaan.

No ei, vaan aamuhartauteen kirkkoon, jonka jälkeen meillä oli kirkon esittely ja kirkonseudun esittely.

Opas Elina Hupponen esitteli vaeltajille Ruokolahden historiallista kirkonmäkeä. Taiteilija Albert Edelfelt saapui samalla tavoin kirkkoveneellä Ruokolahden kirkonmäelle ja vaikuttui kauniista näkymästä, josta syntyivät myöhemmin taulut Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä ja Pyhä aamu, jossa kirkkoveneet saapuvat Ruokolahden kirkolle. Pyhät polut -vaeltajat saivat Elina Hupposelta matkaevääksi lauseen Ruokolahden hautausmaalla olevasta sotainvalidien muistopatsaasta; Kulkija väistyy, polku kestää, matkaajat vaihtuvat, tie pysyy.

Ruokolahden kirkko on E.B. Lohrmannin suunnittelema sisäviisteinen ristikirkko.Puukirkko valmistui vuonna 1854.

Vanhan hautausmaan keskellä sijaitseva kahdeksankulmainen kellotapuli on itäsuomalaisen tapulityypin vanhin edustaja. Kellotapuli valmistui vuonna 1752.

Saimme paikallisen Suomen Ladun jäsenen oppaaksi matkallemme. Siirryimme takseilla lähtöpaikalle ja kävelimme metsäpolkuja pitkin gps-mittarin mukaan 34,5 km tänään kävelyä ja illalla vielä naiset kävivät saunassa läheisen järven rannalla - kilometri lisää, kun miehet saivat tyytyä majapaikan suihkuun.

Kun Ruokolahdella olimme, niin Ruokolahden leijonaakin etsimme: "Leijonaa mä metsästän, tahdon saada suuren, enkä pelkää ollenkaan..." -leikin avulla. Tuo leikki on myös hyvä venyttely! 

"Leijonaa mä metsästän, tahdon saada suuren. Enkä pelkää ollenkaan! Edessä on ruohikko, tiheä viiltävä ruohikko.Sitä ei voi alittaa! Sitä ei voi ylittää! Sitä ei voi kiertää! Täytyy mennä lävitse.Leijonaa mä metsästän, tahdon saada suuren. Enkä pelkää ollenkaan! Edessä on suo, märkä upottava suo.Sitä ei voi alittaa! Sitä ei voi ylittää! Sitä ei voi kiertää! Täytyy pomppia mättäältä mättäälle.Leijonaa mä metsästän, tahdon saada suuren. Enkä pelkää ollenkaan! Edessä on joki, kylmä syvä joki.Sitä ei voi alittaa! Sitä ei voi ylittää! Sitä ei voi kiertää! Täytyy mennä siltaa myöten.Leijonaa mä metsästän tahdon saada suuren. Enkä pelkää ollenkaan! Edessä on vuori. Vuoressa on luola.Sitä ei voi alittaa! Sitä ei voi ylittää! Sitä ei voi kiertää! Täytyy mennä luolaan. Luolassa on pimeää, luolassa on kylmää, jotain pehmoista, jotain karvaista, jotain elävää, se liikkuu - IIK - Se on leijona. Äkkiä pakoon.Silta, suo, ruohikko. Avatkaa ovi, sulkekaa se, äkkiä! SLÄM!"

Metsäpoluilla oli mukava nähdä lakan ja puolukan ja mesimarjankin kukkivan ja monien muiden kasvien kuten isot kentät puna-ailakkia ja kulleroita, kuunnella lintujen laulua ja pysähdellä välillä lampien tai järvien rantoihin hetkeksi lepäämään ja uimassakin osa meistä kävi - miten se onkaan, miehet vasemmalle, naiset oikealle ja ei tarvittu uimapukuja...

 

Pitkospuitakin pitkin polku vei.

Huoltajamme Tuomo toi tänään matkan varrelle vettä ja spelttisämpylöitä.

Mesimarja kukki laajoilla alueilla tämän päivän matkan aikana.

 

Kukkivia puolukkamättäitä oli myös paljon eri puolilla.

Lakkoja tullee tänä vuonna myös hyvin. Lakkasoidenkin läpi vaelsimme.

Pohja-Lankilan kylätalolle saavuimme illalla klo 18.23. Saimme aluksi sämpylät ja mehua, sitten saunaan ja uimaan.

Naiset pääsivät tähän pieneen hyvin lämmitettyyn rantasaunaan ja sitten kaikki päivälliselle ja iltahartaus ja tietysti venyttelyt. Vain yhdellä oli rakko jalassa ja toinen väsähti hieman tautinsa takia, mutta huomenna jatketaan. Matkalla kävelimme myös osan matkaa aivan hiljaa juttelematta. Tänään oli hyvä ilma vaeltaa, koska ei ollut liikaa auringonpaistetta.