Syksy on kaalien aikaa. Tuoreesta kaalista olemme tehneet kaalilaatikkoa. Kiehautimme myös puutarhasta poimittua parsakaalia ruokapöytään. Puutarhassamme kasvaa myös kyssäkaalia.

1250882827_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kyssäkaali muistuttaa lanttua tai naurista. Kyssäkaalin eli kaalirapin varsi on turvonnut maanpinnan yläpuolella lanttumaiseksi mukulaksi, josta lehtiruodit kasvavat. (Kasvatamme lanttujakin!) Kyssäkaalin kyssä on kaalin syötävä osa. Kyssäkaalissa on paljon C-vitamiinia. Kyssäkaalia voi käyttää monella tapaa: Kyssän sisuksen voi leikata kuutioksi, keittää muhennokseksi, käristää paistinpannussa, se kelpaa soppaan lantun sijasta tai voi raastaa salaatiksi.

Sunnuntain jumalanpalvelusta olen valmistellut. Päivän aiheena on itsensä tutkiminen. Tuo pohdituttaa. Psalmissa 51 sanotaan: (10-12)”Suo minun kuulla ilon ja riemun sana, elvytä mieli, jonka olet murtanut. Käännä katseesi pois synneistäni ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni. Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki.”

Keitin puolukkahilloa tai olisiko tuo hyytelöä, jos hyytyy kunnolla – vielä keitos on purkeissa lämmintä. Noin kahdeksan litraa puolukoita ja 2,5 desilitraa vettä keitin noin 15 minuuttia, hienonsin puolukat sauvasekoittimella ja lisäsin sokeria miltei kaksi kiloa, sekoittelin sokerin sulaksi ja purkitin hillon keitettyihin, Atamonilla huuhdeltuihin kuumiin lasipurkkeihin.

Hyvää yötä. Sauna taas odottaa.