Yha aikaisemmin aamulla olemme heranneet ja syoneet aamupalan perheessa ja lahteneet paivan koitoksiin. Tanaan lahdimme liikkeelle jo puoli yhdeksan maissa.

 

Kadunvarsilla on monenlaisia patsaita niin talojen seinillä kuin muutenkin.

Päivän ruokalistakin oli kivasti koristeltu.

 

Kavimme myös vihannes- ja hedelmatorilla katselemassa ja ostimme aprikooseja paivan valipalaksi matkalla oppitunneille.

Samalla poikkesimme postissa,

josta ostimme kokonaisen arkin Pécsin kulttuurikaupunkivuoden kunniaksi painettuja postimerkkeja.

 

Oppitunneilla tanaan kertailimme oppimaamme.

Leikimmekin, nayttelimme ja

 Mikä eläin?

piirsimme toisille sanoja, kilpailimme Unkarin tietämyksessä, kokeilimme, miten hyvin osasimme lukusanoja unkariksi tai miten osasimme lausua nuo ässät ja gy, ny, ly-yhdistelmat.

Meilla oli hyvat opettajat. Oli ihan mukavaa, joskin lamminta. Lounaan jalkeen mies ja kaverinsa kavivat ruokaperaisilla eli nukkumassa oppihuoneen lattialla, kun me toiset juttelimme ja odottelimme opasta, jota seurasimme kavelylla Pécsin keskustakierroksella.

Vierailimme Pécsin ainoassa toimivassa moskeijassa,

jonka eteiset on modernisoitu (Kuva otettu kattopeilin kautta).  

Pääsimme sisalle asti jopa kengin käytäviä pitkin. Moskeijan viileydessä oli muutamia miehiä lueskelemassa.

Moskeijan lattiassa oli ristikin muistona.

Minareetti oli vanha, mutta sinne ei voinut kiiveta, koska sen kunto ei ole kovin hyva. Minareetista ei kuulu rukouskutsua nykyään kuin perjantaisin.

Kaupunkikierroksellamme kuljimme kaupungin vanhoja rajoja seuraten.

Vanhan sisääntuloportin luona oli Fransiscus Assisialaisen patsas lintujen juoma-altaineen

Fransiskaanikirkon edessa.

 

Kävimme mäella, jossa oli paikka, missa ihmiset voivat puistossa mm. lueskella kirjoja, joita voi lainata sielta ja palauttaa taas takaisin lahtiessaan, istuskella, makailla, ostaa juomia tai jaateloa ...

Piispan palatsin ohi kävelimme tullen katedraaliin. Katedraalin vieressa on myos hautakammioita, joiden ylla on lasikatto. Kaupunki on kasvanut vuosisatojen ja tuhansien kuluessa ylöspain ja on kaivettu esille monenlaista vanhaa arkeologisissa kaivauksissa.

Jatkoimme matkaa puistoon, jossa oli eilisen viimeisessa museossa katselemamme taiteilijan patsas.

Tulimme Pyhalle Bartholomeukselle nimettyyn kirkkoon, joka oli aikaisemmin ollut valilla moskeija. Siella nykyisessa katolisessa kirkossa on edelleen moskeijan tunnusmerkkeja.

kaupunkikierroksen loputtua menimme ystavien kanssa jaatelolle jaatelobaariin - viilea mukava tila! Sen jalkeen kiertelimme viela ostoksilla ja kavelimme "kotiin" ilalliselle, jossa jalkiruokana oli monenlaista mukavaa:aprikooseja, nektariineja, paarynoita, melonia, pensasmustikoita, vadelmia ja monenlaisia pikkuleipia. Toki sita ennen suihkuun viilentymaan, koska reilusti yli 30 astetta oli tanaankin lampötila. Askeleita tanaankin tuli riittavasti, joten emme illalla lahteneet enaa minnekaan.

Sana talle paivalle: "Kun Jumala tayttaa mielen iloa tuottavilla askareilla, ei ihminen ehdi ajatella elinpaiviensa kulumista." (Saarnaaja 5:19)