Tikkutiistaina veistettiin virejä koko kevääksi, koska silloin veistellyt tikut tuottivat onnea. Näitä tikkuja voitiin asettaa luudanvarpujen ohella seinänrakoihinkin estämään pahoja peikkoja taloon tulemasta. Tikkutiistaina sytyketikut tuovat onnea. (http://www.finlit.fi/tietopalvelu/juhlat/paasiainen/etela.htm).

Tikkutiistain kirkollisena aiheena on kärsivä Kristus. Jeesus on neuvoston ja Pilatuksen edessä.

Mikkelin piispa Seppo Häkkinen kirjoitti pääsiäistervehdyksessään: ”Risti on kristinuskon tunnus. Risti kertoo, millainen Jumala on. Samalla se paljastaa, millainen ihminen on.  Jeesuksen risti viestii: ”Tämän minä olen tehnyt sinulle. Tämän sinä olet tehnyt minulle.”
Ristissä on koko ihmiskuntaa yhdistävä voima. Siihen kiteytyy pelastushistoria, meidän ihmisten ja koko luomakunnan vapahdus synnin, kuoleman ja pahan vallasta.
Ilman ylösnousemusta risti merkitsisi tappiota. Ilman pääsiäistä pitkäperjantai olisi vain synkkyyttä ja toivottomuutta.  Pohjimmiltaan risti on voiton merkki. Jeesuksen risti on Jumalan vastaus kuoleman hirmuvallan edessä.
Mitä enemmän risti tahdotaan piilottaa, sitä rohkeammin meidän kristittyjen tulee pitää sitä esillä. Risti on ylpeytemme, sillä Kristus on kuolemallaan voittanut kuoleman. Risti on kuoleman merkki, mutta samalla elämän puu. Se on rakkauden ilmaus.”


Aamupäivällä satoi lunta kuin rättejä. Tein illansuussa kävelylenkin sohjoisia teitä pitkin pienen hienon miehen ja Pikkin luo. Luin pienelle leikkilorukirjaakin. Kirjassa oli monta lapsuudestani asti tuttua leikkilorua kuten ”maalari maalasi taloa, sinistä ja punaista, illan tullen sanoi hän, nyt mä lähden pois”.

 

Laatikossa ovat kaikki pienen hienon miehen isot autot ja työkoneet hänen laittamassaan hyvässä järjestyksessä.

 

Ystävä kävi iltasella ja toi terveisiä matkaltaan. Hän oli Chilessä maanjäristyksen aikoihin ja kertoi nyt matkakokemuksistaan.