Ennen oli mummollakin puuhella. Tänään pakkaspäivänä taloamme lämmitettiin kolmesta pisteestä: Aamuvarhain keittiössä lämpisi puuhella, päivällä myöhemmin takka ja kun on lauantai-ilta, saunan kiuas, joka sekin lämpiää puilla. Näin säästyy myös vähän lämmityskuluja ja voi nauttia puulämmityksen ihanuudesta ja lämmöstä. Tietysti se myös työllistää talonmiehen.:) Pitkin vuotta pitää tehdä puita, kantaa niitä sekä huolehtia päivittäin lämmittämisestä. Samalla hoituvat pois maitotölkit ja muu palava jäte.
Päivä kului töissä. Muutamat tiet olivat liukkaita ja osa irtolumen peittämiä, osa matkasta kulki hyvin aurattuja kuivia teitä myöten. Taas on lähes sata kilometriä mittarissa. Autokin ilmoitti paluumatkalla, että jotain häikkää on. Ajelin todella hitaasti loppumatkan kotiin. Mies vain lohdutti, että kylmästä se vain johtui…  Huomenna joudun lähtemään aamulla aikaisin liikenteeseen taas samalla autolla.
 
Luin Sinikka Nopolan teosta Kyä tässä jotain häikkää o, tamperelaisjuttuja Eilan ja Rampen elämästä. Asuin opiskeluaikana 1960-luvulla Tampereella. Niinpä on kiva lukea tai kuunnella tuota murretta.