Aamulla Valamossa halukkaat kävivät aamupalveluksessa jo kello kuudelta, jonka jälkeen olimme aamiaisella ja laitoimme matkaeväät.

Puoli yhdeksältä saimme luostarin opastuksen. Opastajana meillä oli munkki Joona. Valamon munkkiluostarin veljestö elää hengellistä yhteisöelämää, joka pohjautuu ortodoksisen kirkon askeesin perintöön. Vanhan perinteen mukaan luostarin tulee elättää itse itsensä. Nykyisin Valamon pääelinkeino on matkailu.

Tutuistuimme luostarin vanhaan kirkkoon. Kahdesta aitasta yhdistämällä vuonna 1940 rakennetussa Vanhassa kirkossa toimitettiin kaikki luostarin päivittäiset jumalanpalvelukset aina vuoteen 1977 asti. Nykyään kirkkoa käytetään vain kesäisin, jolloin siellä toimitetaan päivittäin rukouspalvelus. Kirkko on pyhitetty Kristuksen kirkastumisen muistolle.

 

 

Lähes kaikki kirkon ikonit ja esineet ovat peräisin Laatokan Valamosta. Pääosa ikoneista on myös maalattu luostarin omassa ikonimaalausateljeessa 1800-luvun lopulla.Vanha kirkko toimi pitkään myös veljestön ruokasalina. Tästä muistuttavat edelleen ruokapöytien ja penkkien puulattiaan jättämät jäljet ja takaseinän tarjoiluluukku.

 

Kävimme vielä katsomassa videon, joka kertoi luostarin elämästä ja sen tiloista. Sen jälkeen lähdimme hiihtämään kohti Lintulan luostaria.

Matkalla pysähdyimme evästauolle Taivalkodalle, jossa oli oli Varistaipaleen kylältä kyläyhdistyksestä ennen meitä kodan lämmittäjä, joten ihan kylmään kotaan ei tarvinnut tulla. Kodalta lähdimme hiihtämään LIntulaa kohti.

Matka kulki parinkin järven poikki. Hieman vettä nousi ladulle, jota teimme kepein merkitylle uralle, mutta hiihtäminen onnistui hyvin. Toiselle järvelle meno oli vain ongelmallista, kun latu-ura päättyi ja etsimme, mistä jatkaa.

Metsästysmajan pihalta vihdoin älysimme laskea alas jär velle ja siinäkin vielä kesti hetken kun muutama lähti väärään suuntaan ja lopulta huomasimme taas reitin näyttävät kepit.

Kun pääsimme LIntulan luostariin, joka on nais- eli nunnaluostari ja sijaitsee siis Heinäveden kunnassa Palokin kylässä, tapasimme heti nykyisen johtajattaren, igunenia äiti Marinan, joka toivotti meidät tervetulleiksi. Saimme häneltä myös luostarin kuvakortteja ja nuorin matkalaisemme sai häneltä jopa Fazerin suklaata, jotta jaksaisi hiihtää päivän hiihdon.

Nunna Kristoduli kertoi meille luostarin historiaa ja nykypäivää. Lintulan luostari sai alkunsa, kun v. 1894 salaneuvos F. P. Neronov ja hänen vaimonsa Larissa lahjoittivat luostarin perustamiseksi maatilan Karjalan kannakselta Lintulan kylässä. Varsinaisesti tämä naisluostarin ensivaihe, Lintulan Pyhän Kolminaisuuden naisyhteisö, perustettiin v. 1895. Sittemmin nimi muuttui luostariksi. Luostarista joutui lähtemään ennen talvisodan syttymistä evakkotielle yhteensä 47 henkilöä. Lintulan luostari on toiminut Heinävedellä palokin kylässä  noin 15 kilometrin päässä Uuden Valamon munkkiluostarista vuodesta 1946 lähtien yhtäjaksoisesti.

Ikonostaasi

 

Pyhän kolminaisuuden ikoni on Lintulan luostarin nimikkoikoni. Kolmen enkelin vierailusta Aabrahamin ja Saaran luona kerrotaan Vanhassa Testamentissa (1.Moos. 18:1-19). Näissä hahmoissa Aabraham ymmärsi myös Jumalan kolminaisuuden ja ykseyden. 

 

Nykyään luostarissa päivittäiset jumalanpalvelukset toimittaa luostarin oma pappi arkkimandriitta Herman. Myös sisaret keskenään voivat toimittaa jumalanpalveluksia, joissa ei ole ehtoollista.

Luostarissa söimme eväitämme, pääsimme ns. helpotushotelliin ja

tutustuimme matkamuistomyymäläänkin kirkon ohella.

Matkaa lähdimme takaisin hiihtämään kohti Taivalkotaa, jossa kyläaktiivit tarjosivat meille kahvit ja

saimme paistaa makkaroita. Kuulimme siellä kylän toiminnasta ja entisistä kyläläisiä, joita ovat mm.: Esa Pakarinen, Otto Kotilainen, jonka  sävellys on tuttu laulu Varpunen jouluaamuna.  Varistaipaleen ylähenki on luotu aidon perinteen pohjalta: Naiset nipunlaskussa ja muut perinnetapahtumat, kyläkirja, kanavamuseo jne. Taivalkota ja kyläranta jossa on uimaranta, tilava grillikatos sekä varasto- ja sosiaalitilat on toteutettu yhteisin ponnistuksin. Varistaival valititin vuoden kyläksi vuonna 2004!

Sieltä sitten hiihdimme Karvioon Karvion Lomakeskukseen yöksi. Saunoimme, söimme, venyttelimme ja tietysti pidimme iltahartauden. Majoituimme mökkeihin, joissa oli myös saunat.