"Käyn kohti sinua, oi Herrani, tietäni viitoittaa pyhä ristisi. Virteni matkalla soi täynnä toivoa. Käyn aina, Herrani, kohti sinua. Kun päivä pilvinen tien pimentää, kun synkkä, raskas yö usein yllättää, niin katseen kaipaavan taivaalle kohotan. Käyn aina, Herrani, kohti sinua."  (Virsi 396:1-2)

Olen valmistelemassa viikonlopun siunauksia ja tämä virsi soi päässäni. Jospa sitä tajuaisi, että matka voi olla lyhytkin eli ei voi tietää mitään huomisesta. Ja kun voisi olla valmis lähtöön milloin hyvänsä ja toisaalta valmis jatkamaan elämää täysin rinnoin. Tämä virsihän yhdistetään vuonna 1912 tapahtuneeseen Titanic- laivan haaksirikkoon, ja väitetään sen olleen viimeinen kappale, jonka laivan muusikot soittivat ennen aluksen uppoamista. Vanhoilla sanoilla se alkoi Sua kohti Herrani.

Kurjenkellotkin (Campanula persicifolia), kukkivat pihamaalla. Ne kasvavat luonnossa tuoreissa lehtomaisissa metsissä, rehevillä niityillä, pientareilla ja lehtokallioilla eivätkä tule toimeen kovin kuivilla ja paahteisilla paikoilla. Niitä viljellään joskus myös koristekasvina. Kurjenkello muistuttaa suurikokoista kissankelloa.