Tänään on Hermannin päivä.  Vanha sanonta kertoo, että Hermannista heinään.  Heinäkuun alussa Maijan päivän tienoilla kunnostettiin viikatteet ja haravat. Ennenhän heinät niitettiin viikatteella, haravalla laitettiin kasoihin, sitten haasiaan kuivumaan ja kuivat heinät kannettiin latoihin. Kun heinätyöt aloitettiin vasta Hermannina, niin heinä oli jo kasvanut täysimittaiseksi ja näin sitä saatiin määrällisesti enemmän. Tosin valkuaisainepitoisuus oli laihempi kuin nykyisin tehdyissä heinissä. Niinpä lehmätkin olivat usein ummessa pitempään kuin nykyisin, ja nimenomaan talviaikaan. Heinäniityt olivat luonnonheinää, myöhemmin tulivat viljellyt heinäpellot.

Vastapoimituista mustikoista valmistettiin tänään mustikkakeittoa, kun lapsenlapsi oli aterialla.

Toki nautimme eturuokaakin: etiopialaista ruokaa eli kanawottia ja inzeraa. Wotit (Kanakastike, jossa on paljon öljyä, sipulia, kananpaloja, kokonaisia kananmunia ja mausteena on punapippuria ja muita etiopialaisia mausteita. Kastiketta haudutetaan monen monta tuntia) oli valmistanut lähettiystävämme meille tuliaisiksi ja aidot Etiopiassa valmistetut inzera-leivät (hapatetut teffi-viljasta valmistetut "letut") löytyivät vielä pakastimesta, jonne niitä säilöttiin viime joulukuussa. Kylläpä makuhermoja kutkuttivat nuo ruoat – todella maukasta.

Mies kehitteli salaatin, jossa oli paljon silputtuja maustevihanneksia: oli minttua, ruohosipulia, tilliä, timjamia, sitruunamelissaa ja mäkimeiramia. Niiden lisäksi oli paprikaa (punaista ja keltaista kotimaista)ja omenaa pieninä paloina sekä salaatinlehdet myös leikattuina hyvin pieniksi. Kastikkeena oli minttuhunajaa.

Suo, Herra, sama Henki meille
kuin annoit kerran apostoleille.
Hän heidät johti vaarain teille
rohkeina viemään sanaa kaikille.
He veivät armokutsun maailmaan,
Henkesi auttoi siihen uskomaan. (Tämän päivän saarnavirrestä 168:1)