Sateinen paiva jalleen, mutta menoa se ei pahemmin haitannut - polut olivat kylla yha kuraisempia ja olo oli hikinen ja marka yhtaikaa kulkiessa makea ylos ja toista alas joelta toiselle ja muuten vain makisessa maastossa polkuja pitkin. Suurin osa taman paivan matkasta oli poluilla tai tien vieressa muutama hetki polkua vesilammikoin. Miehen kengat ehka kestavat huomiseen - ne on tosin hienosti paikattu yli varpaiden tuolla ilmastointiteipilla.
Kuralätäköitä väistellen kuljimme sadevaatteissa.
Kaikkea mukanamme kantamaa tarviketta emme ole onneksi tarvinneet, mutta jotain on ollut hyvakin kantaa mukana. Paras mukana oleva tavara on ollut iso ohut huivi, joka on toiminut lakanana, tyynyliinana, pyyhkeena, mekkona suihkusta tullessa jne: sen kun taas huuhtaisee, niin tuo kuivuu nopeasti uuteen kayttoon.
Laakkeista paras on ollut ibuprofeiini, jota joudun kylla muutenkin syomaan polvieni takia - nyt se on ollut apuna flunssassakin. Toinen hyva on ollut laktoositabletit - vaikka ei laktoosia ehka nakyvasti ruoissa olisikaan -ehka hieman hillitsee vatsan toimintaa. Maitohappobakteerit eivat tehneet mitaan... hiilitabletit hyva juttu.
Taman paivan matka alkoi Ribadisosta, Josta sateessa ravintolan aamupalan jalkeen lahdimme. Tuossa Xuntan alberquessa oli sittenkin ihan hyva nukkua ja illalla paikallisessa ravintolassa oli todella tunnelmaa, kun kaikki sinne ahtautuivat ja poytia etsittiin ulkoa, etta kaikki mahtuisivat jotenkin sisaan. Varmaan ei normaalisti tuossa albergessa noin paljon vakea ole, mutta sade sai monet kuten meidatkin sinne pysahtymaan. Niinpa nytkin olemme Xunnan alberquessa Arcassa ja taas saimme pyykit kuiviksi secadorassa eli kuivurissa. Paikkaan mahtuu ainakin 120 ja vakea valuu koko ajan sisaan -satelee ja paistaa vuorotellen - juuri nyt paistaa aurinko, mutta kaikki on markaa.
Alberquen kyltti
Matka kulki paljolti tanaakin metsaisten polkujen kautta, eucalyptus tuoksui mukavalta - tuli mieleen Hosaina ja sen eucalyptukset - ja maistui pastillina suussa samalla. Aluksi nousimme makia ylospain Arzuaan, jossa kavimme kirkossakin, ja toinen isompi nousu oli sitten matkan lopulla Santa Irenelle. Neljan joen yli matka kulki. Callessa, noin puolivalissa taman paivan matkaa, pysahdyimme kahvilla/teella. Siella oli kahvilan pihalla rakennettu teltta, missa voi istua sateensuojassa, kun sisalle ei olisi niin iso joukko mahtunut - tuo oli lahes ainoita matkan kahviloita tanaan. Polut ovat leventyneet ja matkajoukko kasvanut - koululaisia ja muita ryhmia kulkee pienin paivarepuin seka sellaisia, jotka alkoivat noin 1000 tai 200 kilometria ennen paamaaraa matkansa.
Luonnossa on kuitenkin mukava kulkea sateesta huolimatta - sateen jalkeen maa ja kasvit tuoksuvat tosi hyvilta ja voimakkaasti. Metsapoluilla on hyva kulkea tammien suojissa - hieman oli kastanjoitakin ja jonkin verran vielakin omenapuita, mutta eniten tuoksuivat juuri nuo eucalyptukset. Kaunis on Jumalan luonto! Kiitosvirsi kulkee mukana: Kiitos nyt Herran...
Niin nuo eiliset luulemani vainajien sailytystilat ovatkin viljan tai juureksien tms sailytykseen, kertoi matkakavereista joku eilen illalla.
Näitä on nimenomaan Galiciassa. Horreos on perinteinen, pieni varastorakennus. Pitkin kivijalkojen päällä on tiilikattoisia horreo-vilja-aittoja, joissa sato säilytettiin aikaisemmin.
En tiedä, käytetäänkö näitä missään enää nykyisin. Tämäkin vaikuttaa kyllä hyväkuntoiselta.
