Triacastelasta lahdimmee aamulla itsetehdyn aamupalan jalkeen matkaan. Eilen, vaikka oli lauantai oli ainakin majapaikan vieressa oleva supermercado auki viela illallakin, joten saimme aamupala-aineet ja matkaevaat tallekin paivalle. Paaasiassa olemme iltaisin kauneet syomassa niin sanotun peregrino menun, joka on joka paikassa suurinpiirtein sama. Mutta vaikka tilaisi joka paiva samaa, on se joka paikassa kuitenkin erilainen. On aika monia alkuruokavaihtoehtoja, samoin paaruokavaihtoehtoja kuten jalkiruokiakin, muta jalkiruoissa ei ole aina maidotonta vaihtoehtoa -hedelma usein on, ei aina ja heldelma siten vaihtelee purkkiananaksesta banaaniin, appelsiiniin, paarynaan tai omenaan. Jos ei ole ollut muuta, olen voinut saada teeta, mika kylmallaa on ollut ihan hyva juttu, jos on saaasanyt ruoalta leipaa sen kanssa. Alkuruoat ovat yleensa parhaita, itse pidan keitoista, ne lammittavat tai sitten pasta on tayttava juttu. Paaruoka on valilla aika koyha: ranskalaisia vahan ja jotain lihaa tai kanaa tai joskus kalaa.
Matka tanaan oli lyhyt, noin 18,5 kilometria Triacastelasta sarriaan, jossa majoituimme Albergue Don Alvaroon. Taalla on ihan kiva piha, ylapihalla voi otaa aurinkoakin, keittio kaytossa ja pienehkot huoneet, meilla vain seitseman kerrossankya huoneessa. Taalla on myos takkahuone, televisiohuone ja tietysti se ylellisyys pesukone ja kuivaus, jota paatimme kayttaa aina, kun on mahdollista nyt loppumatkasta. Olisi hierontaakin saatavilla, mutta emme enaa ole siita oikein innostuneet. Ja yo seka lammin suihku maksaa sen 7 € tassa, mika on ollut yleisin hinta koko matkan ajan.
Matka kulki paljolti maaseudun lapi ja pinten kylien lapi ja ennen Sarriaa ei montaa autoa nakynyt -sunnuntairauha. Vain muutamat maanviljelijat olivat toissa ja pari kuppilaa auki matkan varrella ennen Sarriaa. Joko kaukaa naimme sumupilven taman laakson ylla ja kylla oli viilea aamu, pysakoityjen autojen ikkunat oliva lahtiessa jaassa ja kuuraa pelloilla. Kun tulimme noin klo 13.30 Sarriaan, farmasian = apteekin lampomittari naytti viela 8 astetta.
Tanaan oli elainpaiva taas. Jos eilen osuimme lammaslaumaan ja vuohilaumaan, niin tanaan lehmia vietiin laitumelle ja lehmanlantakasoja olikin pikin polkuja jatkuvasti ja naveatt ja pellot tuoksuivat - pelloillehan taalla ajetaan lietetta navetoista, mika tuokssuu kauas. Lahella Sarriaa oli tien vierissa paljon omenapuita ja omenoita oli tippunut tielle ja monet camineerot ottivat niita sitten maasta syodakseen.
Ihan mukavaa tulla kerrankin rauhallisesti ja ajan kanssa uuteen paikkaan, missa voi levata. Jalat ovat suht kunnossa eika enaa flunssakaan vaivaa kovin paljon -ibufrofeiinia kylla viela kuluu, etenkin polvien takia - mutta 112 kilometrin tolppa ohittu Santiago de Compostelaan - matka taittuu vahitellen.
Psalmi 139 mielessa tanaan - luonto on ollut kaunis ja Luojan luomaa olemme ihailleet.
