Lahdimme perjantaiaamuna aikaisin Roomaan. Heratys oli jo kello 4 ja kerkisin nukkua 2,5 tuntia, koska pakkaamiseen ja kotihommiin kului kummasti aikaa ennen lahtoa. Matka sujui hyvin: ensin pysakille omalla autolla, josta ystava haki meidan kulkuvalineemme kotipihaansa sailoon, ja sitten bussilla lentoasemalle ja sielta Finnairin siivin Roomaan.

Roomassa majoituimme lahelle Vatikaania ihan mukavaan hotelliin, joka on rakennettu jo 1920-luvulla ja oli klassisesti sisustettu.

Hotelli on hyvin koristeellinen sisältäpäin. Hotellissa oli 4 asuinkerrosta ja huoneita yhteensä 90. Taalla on hyva ja laaja buffetaamiainen. Muut ateriat syommekin kaupungilla. Olemme opintomatkalla, joten paivan ohjelmaan kuuluu aina myos luentoja. Heti alkutohinoissa oli luentona johdatus Roomaan, roomalaiskatoliseen kirkkoon ja pyhiinvaellusperinteeseen.

Pian lahdimmekin ensimmaiselle vaellukselle, joka oli lahinna sopeutumusta takalaiseen kulttuuriin.

Pyhiinvaellushan taalla merkitsee kulkemista kirkosta toiseen. Paikallisilla onkin seitseman kirkon kierros, mutta meille se ei riita: olemme jo tahan mennessa parissa paivassa ylittaneet tuon maaran reilusti.

Luostareita eli sääntökuntia on myös paljon. Tässä on (Suomen Turustakin tuttu) birgittalaisluostari.

Vaikka olen ollut taalla aikaisemminkin ja edellinen hotellikin oli tassa aika lahella, niin onhan tahan taas sopeutumista:

Liikenne on aikamoista.

Autot on parkkeerattu sikinsokin ja mopot ja vespat ovat myos miten sattuu. Taalla on noin n. 2,5 miljoonaa autoa ja 600 000 vespaa tai mopoa. Asukkaita on lukutavasta katsoen, arvioiden 3,5 miljoonaa - 5 miljoonaa, koska on paljon ulkomaalaisia ja muualta tyossakayvia, joita ei lueta varsinaiseen asukasmaaraan.

Vatikaanillakin on oma turistiliikennebussinsa...  Turisteja on vaikka kuinka paljon, joista roomalaiset saavat toimeentulonsa. Ja varkaitakin kuulemma saa varoa - viela on sailynyt kaikki tavarat...

Roomassa huomenna juhlitaan kaupungin 140-vuotisjuhlaa, koska se aika on kulunut vuodesta 20.9.1870, jolloin Roomasta tuli yhdistyneen Italian kuningaskunnan paakaupunki. Joka puolella kaupungilla on monenlaisia juhlia ja monet museotkin ovat auki myohaan ja sisaanpaasy on ilmaista tanaan. Samoin on paljon konsertteja.

Olemme pyhiinvaelluksella yhdessa ja tavallaan myos yksin. Naemme monenlaista: on ristinkappaleita, on balsamoituja ruumiita, mutta pyhiinvaelluksella voi ajatella, mita risti meille merkitsee ja kertoo juuri siita kirkossa,  jossa kulloinkin olemme.