Entisaikaan tämä päivä 2.2. on ollut pyhäpäivä eli kynttilänpäivä vuoteen 1772 asti. Nykyisin kynttilänpäivä on seuraavana sunnuntaina eli nyt 6.2. Nimitys kynttilänpäivä juontaa siitä keskiaikaisesta tavasta, että tänä sunnuntaina vihittiin vuoden aikana kirkossa käytettävät kynttilät. Kynttilällä symboloitiin Kristusta. Tätä kristillistä juhlapäivää vietetään alkujaan 40 päivää joulusta, koska silloin Jeesus-lapsi tuotiin temppeliin.  Tämän taustalla ovat myös synnyttämiseen kuuluvat puhtaussäännökset. Jeesuksen vanhempien tulolla temppeliin oli myös se merkitys, että raskaana oleva nainen saattoi puhdistautua, koska raskaana hänen katsottiin olleen kultillisesti saastainen. Kirkottaminen on juutalaisuudesta säilynyt perinne tuoda lapsi neljäntenäkymmenentenä päivänä temppeliin. Äidille ja lapselle annetaan näin synnytyksen jälkeen 40 päivää aikaa levätä.

Synnyttäneiden naisten kirkottaminen eli kirkkoonotto oli yleistä Suomessa vielä 1800-luvun lopulla. Kirkottaminen perustui vanhatestamentilliseen uskomukseen siitä, että nainen oli saastainen synnytettyään eli siksi monien käyttäytymissääntöjen rajoittamaa elämää noin kuusi viikkoa kunnes hän kirkkoonotossa puhdistautui ja pääsi takaisin yhteisönsä täysvaltaiseksi jäseneksi. Papit kuitenkin sanoutuivat irti kirkottamisen puhdistusseremoniallisesta luonteesta ja korostivat kirkkoonottamista kiitoksena lapsen syntymän johdosta. (Kirsti Makkonen 18.2.2004 Studia generalia -luennossaaan Savonlinnassa)
Ortodoksisessa perinteessä kun lapsen syntymästä on kulunut 40 päivää, lapsi ja äiti pitäisi kirkottaa. Äiti kummin saattamana tuo lapsensa ja itsensä kirkkoon kirkotettavaksi eli aloittamaan kirkollisen elämän. Tavallisesti kirkottaminen tapahtuu kasteen jälkeen. Kirkottamisessa pappi tulee kirkon ovelle vastaan äitiä ja lasta ja lukee siellä rukouksia äidin ja lapsen puolesta. Kirkottamisen pääpaino on Ehtoollisessa, johon seurakunnan uusi jäsen (vauva) osallistuu ensimmäisen kerran ja ensimmäisten joukossa. (ortodoksi.net)
 
Joko bussi tulee? Tuolla menee volkkari...
Kävin kaupungissa bussilla pienen hienon miehen kanssa. Koko reissun ajan satoi räntää. Aika raskasta oli työnnellä sohjossa rattaita. Torilla oli markkinapäivä ja niin tietysti kävimme myös markkinoilla, mutta matkan aiheena oli kirjasto. Lainasimme sieltä kirjan kummallekin ja palautin muutaman kirjan. Tulihan käveltyä liikunnaksi muutama kilometri, kun en hiihtämään lähtenytkään.
Paluumatkalla katselin eräällä pihalla nököttävää lumijänistä.
 
Illalla leivoin taas vaihteeksi sämpylöitä. Pohjana oli maa-artisokka-palsternakka-perunasoseen loppu ja lisäsin siihen neljän viljan hiutaleita, vehnäjauhoja, hiivaa, hunajaa, öljyä ja vettä ja sekoitin vain lusikalla taikinaksi.